Musiikin sähköinen oppikirja - miten se toimii? Toimiiko se?

Minulla ei ole vuosiin ollut käytössä lukion musiikin oppikirjaa, mutta otin viime syksynä käyttöön Tabletkoulun Mu1 Musiikki ja minä -sähköisen oppikirjan. Miksi?

Ensinnäkin halusin tutkia, tuoko sähköinen ulottuvuus jotakin uutta musiikinopetukseen. Toihan se - lisää töitä ainakin aluksi! Ja luovia mahdollisuuksia toiseksi.

Ensimmäinen jakso syksyllä meni itsellänikin kokonaan kirjan käytön opetteluun, joten ei ihme, että pari lukiolaisryhmääkin kummasteli sähköistä kirjaa. Miten paljon harjoituksia on järkevää avata tehtäviksi? Mitkä tehtävät toimivat, mitkä ovat liian vaikeita? Miten rytmitän kirjan käytön musisoinnin kanssa?

Nyt, kun pari "testiryhmää" on ystävällisesti ollut mukana opettajan oppimisprosessissa, koen löytäneeni sopivan tavan hyödyntää tätä kirjaa ennenkaikkea musiikin ehdoilla, ei teknologian.

Pääpaino on aina, ja tulee aina olemaan, musiikillisessa toiminnassa tunneilla. Ja se on myös oppikirjan tarkoitus: materiaali ja tehtävät toimivat valmentavina, avaavina tai syventävinä harjoituksina yhteiselle musisoinnille ja omalle musiikin tuottamiselle, ja tunneilla yhdessä vietetty aika käytetään yhteiseen toimintaan ja luovaan musisointiin (ks. käänteinen luokkahuone).

Nämä Mu1-ryhmät ovat lähes poikkeuksetta suuria, yli 30 opiskelijaa/ryhmä. Perinteisesti olen ollut opettajana suht hyvin kartalla n. 15:sta aktiivisesta opiskelijasta, mutta ison osan ajatukset ja taidot ovat kieltämättä jääneet siinä kaiken äksönin keskellä hieman hämärän peittoon. Sähköisen kirjan suurimpia hyötyjä onkin ollut saada kaikkien opiskelijoiden ääni kuuluviin. 

Viisi vinkkiä sähköisen oppikirjan käyttöä miettiville:

1. Se, että kirja itsessään on sähköisessä muodossa, ei tarkoita, että tehtävät täytyy tehdä/toteuttaa koneella.

Toisin sanoen, jos musiikillinen tehtävänanto on vaikkapa "oman rytmin tuottaminen", niin sitä ei ole pakko tehdä virtuaalirummulla, vaan mahdollisuuksia on monia: voit kuvata vaikkapa kännykällä, kun soitat rumpuja/ teet "cup song"-tyyppisen rytmin/ luot bodyrytmejä yksin tai kaverin kanssa tai voit myös tehdä oman "biitin" koneella jne jne, ja oman rytmin voi sitten linkittää Tabletkoulun vastauskenttään. Tai sitten voi käyttää sitä virtuaalirumpua.

Tässä erään opiskelijan simppeli, mutta toimiva ratkaisu tehtävään (julkaistu luvalla):

Tämä on yksi tärkeimmistä huomioista sähköisen oppimateriaalin käytössä: se antaa opiskelijoille useita eri toteuttamisvaihtoehtoja eli opiskelija voi valita oman, yksilöllisen ratkaisun tai luovan toteuttamistavan, yksin, kaverin kanssa tai ryhmässä.

Ja Tabletkoulun käyttöön ei sen nimestä huolimatta tarvitse hankkia tabletlaitetta, kirja toimii kotikoneella ja läppärillä, jopa kännykällä.

Joskus olen joutunut todella pinnistelemään aivosolujani opiskelijoiden vastauksia tulkitessani, esimerkiksi harmonian tuottamisen tehtävään sain allaolevan vastauksen. Kesti aikansa, ennen kuin ymmärsin mielestäni hieman outojen sointujen liittyvän läppärin koskettimistolla luotuihin sointuihin! Digiaika vs. vanhat aivot...

2. Hyödynnä eriyttämismahdollisuuksia

Toinen lisäarvo tässä sähköisessä lähestymistavassa on se, että opiskelija voi edetä musiikillisessa prosessissa omaan tahtiinsa ja valita tehtäviä oman intressinsä tai kykynsä mukaan. Toisilla kun on ollut musiikkia viimeksi 7-luokalla ja toisilla ryhmästä taas kokemusta musiikkiluokasta tai muuten pitkäaikaisesta musiikkiharrastuksesta.

Sähköisen MU1-oppikirjan sisältönä ovat musiikin elementit: rytmi, harmonia, melodia, sointiväri ja muoto. Erilaisten kirjan harjoitusten kautta opiskelijat tutustuvat näihin osa-alueisiin, tunneilla käytämme ajan käytännön musisointiin, ilmaisuun ja omaan sävellysprojektiin, jossa nämä musiikin elementit "sovelletaan käytäntöön" niin, että opiskelijat yhdessä tekevät oman kappaleen. 

Työtavan biisiprojektissa pienryhmä voi valita itse: kappaleen voi tehdä bändinä ja käyttää iPadia esimerkiksi muistiin tallentamiseen, tai GarageBandia tai omaa laitteistoa käyttäen koneella, tai yhdistäen esim. iRigin kautta GarageBand-pohjaa ja kitaraa tai pianoa. Tässä prosessissa opiskelijat voivat työskennellä muuallakin kuin luokassa: aulassa sohvilla tai pyöreän pöydän ääressä (Belkin Rockstar -kuulokejakaja 5:lle takaa keskittymisrauhan), kitaravarastossa, bänditilassa jne.

3. Käytä reilusti aikaa tehtävien alustukseen ja virittäviin harjoituksiin

Elävöittävä ja kokemuksellinen tehtävien alustaminen tunnilla yhdessä kannattaa, sillä eihän ole tarkoitus eksyä käytännöstä irralliseen käsitteistöön.

Musiikki on aineena myös melko abstrakti ja monitahoinen, joten joskus teoreettiselta tuntuvan tehtävään virittäminen esimerkein auttaa opiskelijaa sanoittamaan ajatuksiaan tai saattamaan piilevät tietonsa timanttiseksi tuotokseksi.

4. Mieti, mitkä harjoitukset toimivat ryhmällesi

Osan tehtävistä (esim. yhdistelytehtävät) kone korjaa automaattisesti, mutta muut tehtävät opettaja lukee, kuuntelee tai katselee, ja palautteen antaminen varsinkin opiskelijan omista tuotoksista on erittäin tärkeää.

Opettajan työmäärä voi siis kasvaa huikeisiin mittoihin, ellei etukäteen mieti, mitkä tehtävät ovat tarkoituksenmukaisia ja toimivia omien opetusmenetelmien kannalta. Tästä syystä jätin kirjassa ehdotetun oppimispäiväkirjan pois. Syksyn ensimmäisten ryhmien kanssa sitä käytin, mutta se teetti aivan liikaa työtä. Nyt kaikki harjoitukset ja vastaukset tehtäviin tehdään suoraan tehtävien vastauskenttään, ainoastaan musiikilliset tuotokset täytyy linkittää jonkun pilvipalvelun (Google Drive, Dropbox, Soundcloud...) kautta.

Tällä hetkellä toimin itse niin, että avaan kirjan runsaasta tehtävävalikoimasta 17 tehtävää opiskelijoille, joista he tekevät 12. Tehtävistä 3 on pakollisia kaikille (Musiikillinen elämäkerta, Musikaalisuus-essee ja pienryhmätyönä tehtävä oma sanoitus). Loput tehtävät opiskelijat voivat valita oman harrastuneisuutensa ja kiinnostuksensa pohjalta, kuitenkin niin, että jokaisesta luvusta tulisi tehdä ainakin yksi tehtävä.

Kurssitietosivulle olen tehnyt kurssiaikataulun, josta käy ilmi, mikä luku ja mitkä tehtävät liittyvät kunkin viikon aihepiiriin.

5. Sähköinen kirja on helposti muokattavissa

Toki kirjassa voisi olla enemmänkin materiaalia, mm. äänenkäyttöön ja kuulonhuoltoon liittyen. Ja osa tehtävistä on selvästikin vaikeita, liian pro, tavallisen lukion ryhmille. Kirja on sisällöltään tiiviisti keskitetty musiikin peruselelementtien ja sävellysprosessin ympärille, mikä toisaalta rauhoittaa helposti rönsyilevää musiikin pakollista kurssia, toisaalta vaatii myös jonkin verran täydennystä.

Tabletkoululla on kuitenkin alusta, johon on helppo lisätä käytännöllistä ja monipuolista materiaalia (keskusteluja, mielipidekyselyjä, kuuntelutehtäviä, musisointitehtäviä jne.). Eivätkä nämä open omat lisäykset näy muille kuin opettajalle ja kohdennetulle ryhmälle, jos tekijänoikeudet huolettavat.

Sähköinen kirja on helposti muokattavissa, mikä on sekä hyvä että huono juttu: hyvä sellaiselle opettajalle, joka haluaa käyttää jo tekemäänsä toimivaksi testattua materiaalia sujuvasti, ja huono niiden mielestä, jotka haluavat täydellisen paketin käyttöönsä.

Sähköisessä kirjassa ei myöskään ole ohjelmistoa eli valmista nuottimateriaalia mukana tekijänoikeussyistä. Toisaalta tänä päivänä moni musiikinopettaja käyttää verkon runsasta tarjontaa ja tekee ryhmänsä mukaiset sovitukset itse kuitenkin.

Ja jos joku pelkää verkkokirjan tekevän opettajan tarpeettomaksi, niin siitä ei todellakaan ole huolta! Musiikinopettaja on musiikillisen ajattelun sekä toiminnan aktivaattori ja varsinainen pedagoginen jonglööri sukkuloidessaan soitinten, ohjeistusten, laitteiden, sovitusten, sovellusten, yksilöiden, taiteellisten erimielisyyksien, ongelmanratkaisua pohtivien ryhmien ja kysymysvyöryn keskellä. Mikään kirja ei poista henkilökohtaisen ohjauksen tarvetta eikä verkkokirja tarkoita automaattisesti opiskelijan itsenäistä työskentelyä päätteen äärellä.

Suurinta haastetta eli suuria ryhmäkokoja taitavinkaan opettaja tai toimivinkaan alusta ei ratkaise. Aikaa on yksinkertaisesti liian vähän per opiskelija. Kysynkin edelleen, miksi musiikin opetusryhmä tehdään niin suureksi, että opiskelijan kohtaaminen ja musiikillisen toiminnan konkreettinen ohjaaminen on käytännössä mahdotonta oppitunnin puitteissa? (Juu juu, tiedänhän minä: resurssit, tuntikehys ja niin edelleen. Huokaus.)

Tässä siis kokemuksiani sähköisestä oppimateriaalista tähän mennessä, ehkä näistä on apua jollekin kysymysten kanssa pähkäileville. Olisi myös hauska kuulla toisten musiikinopettajien käytänteistä ja kokemuksista, eli jos sinulla on jotakin kielen päällä, niin avaathan keskustelua aiheesta?

D niin kuin doorinen

Tunnustan: pidän musiikinhistoriasta ja innostun useinkin ajatellessani vanhoja kumaraselkäisiä munkkeja jäljentämässä varoen neumeja hauraalle paperinpalalle öljylampun lepattavassa valossa.

Valitettavasti Weekend Festivalilla ja Cheekin stadion-keikalla viihtyvät lukiolaiset eivät välttämättä jaa intohimoani menneisiin, vaan aika nopeasti kuuluu kysymys "Koska soitetaan?"

Olen kokeillut jos jonkinlaista lähetymistapaa: ryhmätöitä, erilaisia kuuntelutehtäviä, artistiesittelyjä, säveltäjävierailuja, konserttikäyntejä, mielenkiintoisia dokumenttipätkiä, elokuvapätkiä ja valittujen palojen soittamista sekä laulamista. Silti aihepiiri tuntuu monille jäävän etäiseksi, kosketuspintaa  arkeen ei löydy.

Olisiko tekemisestä itse apua? Pistin siis lukion Mu2- ryhmän työstämään iPadeilla keskiaikavaikutteista musiikkia doorinen asteikko välineenään. Ensin piti vain opetella doorinen asteikko.

Ryhmässä on siis n. 30 suunnilleen 17-vuotiasta lukiolaista. joista ehkä 5 lukee nuotteja ja harvalla on kovin vahvaa suhdetta länsimaiseen taidemusiikkiin. iPadeja on 16 sellaista, joissa on GarageBandin täysversio ja lopuissa hieman suppeampi ilmaisversio.

•  Kuuntelimme keskiaikaista musiikkia, sekä kirkollista laulettua materiaalia että maallista tanssimusiikkia, ja selvittää, mikä on tämä doorinen asteikko. Kuuntelimme soittimia, sointiväriä ja rytmejä.

• Tutustuimme dooriseen tunnelmaan laulaen asteikkoa edestakaisin ja toistaen pieniä melodisia pätkiä.

• Demonstroin D- doorista asteikkoa pianonkoskettimistolla ja siitä tehdyllä lapulla.

• Melodian rakentamisen kannalta oli helpompi käyttää C- duuri asteikkoa, d lähtökohtana. GarageBandissa olisi mahdollisuus valita suoraan doorinen asteikko, mutta emme tehneet niin ihan pähkäilyilon takia. 

• Tehtävänannossa painotin hakemista ja kokeilemista itse. Ei siis valmiita "luuppeja" yksi toisen perään vaan oikeasti kuunnellaan ja pohditaan, mistä löytyisi keskiajan tunnelma, vaikkakin omalla näkemyksellä.

Opiskelijat ryhtyivät työskentelemään (joko yksin tai pareittain). Kuuntelin kysymyksiä sekä kommentteja, ja mietin, olinko antanut turhan hankalan pähkinän purtavaksi. Yhteensopivien sointuasteiden ja melodian löytäminen on harjaantumattomalle tekijälle erittäin haastavaa.

Opiskelijoista ehkä 5 lukee nuotteja ja vielä harvemmalla on kovin vahvaa suhdetta länsimaiseen taidemusiikkiin. Osalla on kokemusta GarageBandin kanssa tekemisestä ja he saivat työskennellä vaikkapa koulun aulassa sohvilla tai muussa inspiroivassa paikassa. Ne, joille ohjelma on uusi, pysyivät musiikkiluokassa, jossa olin vastaamassa kysymyksiin ja opastamassa eteenpäin.

Tehtävään käytettiin yhteensä 3 tuntia: alustustunti, jolloin kuunneltiin aikakauden musiikkia ja kartoitettiin tyylipiirteitä, sekä 2 tuntia työskentelyaikaa.

Viimeisellä tunnilla myös kuunneltiin opiskelijoiden tuotoksia ja annettiin palautetta. Vaikka lähtökohta, asteikko ja aikakauden tunnelma, oli sama isolle ryhmälle, olivat kuultavat tuotokset kaikki hyvin erilaisia.

Pixabay

Joku valitsi lähtökohdaksi sointivärin ja etsi luonnonläheisiä soundeja omaan pätkäänsä. Toinen taas rakensi keskiaika-proge-kombinaationsa power-soinnuille eli kvinttiotteille, ja jossakin oli löydetty sointupohjaan I-VII- sointuasteen vaihtelu (Dm-C),  joka luo voimakkaan doorisen vaikutelman. Myös borduna- ääni (yksi, pysyvä ääni, esim. bassoääni melodian tai sointukierron taustalla) oli otettu hienosti tehokeinoksi. (Laitan kuultavaa materiaalia linkkeinä myöhemmin.)

Tehtävän tarkoituksena oli siis ratkaista musiikillinen ongelma ja soveltaa teoriaa käytäntöön opiskelijan omasta musiikillisesta taustasta käsin. Kaikkea ei tarvinnut osata tai ymmärtää täydellisesti ja tehtävän suurin pedagoginen anti onkin mielestäni siinä, että jokainen opiskelija teki oman tulkintansa kuulemastaan ja tehtävän kautta ilmensi sitä, miten ymmärsi aikakauden tyylipiirteitä. Eikä siitäkään liene suurempaa haittaa, että työskentely koettin samalla hauskana ja mielekkäänä.

Ehkä, toivottavasti, myös keskiajasta ja aikakauden musiikista jäi mieleen jotakin elävämpää kuin menneessä möyriminen.

Liekehtivät ameebat

Koeviikko oli ja meni. Tällä kertaa kohokohdaksi muodostui iloisen työskentelyn päivä eli Biisityöpaja.

En pidä koeviikolla kokeita, en kirjallisia, enkä niitä paljon parjattuja laulukokeita tai soittokokeita.
Kuuntelukokeen eli musiikin tunnistamiskokeen pidän mu1 ja mu2  kurssille viimeisellä tunnilla ennen koeviikkoa ja koeviikon pidemmän tunnin käytän kokeen sijaan luovaan työskentelyyn eli esimerkiksi biisin rakentamiseen ryhmissä.

Biisityöpajassa opiskelijat tekevät pienryhmissä (n. 5 opiskelijaa/ryhmä) oman biisin, joka lopputunnista esitetään ja äänitetään. Aikaa tähän projektiin on 2,5 tuntia ja siinä saa useimmiten huhkia hiki hatussa.

Biisityöpajan kulku pähkinänkuoressa:

1. Teksti: Ryhmät tekevät tekstin assosiaatio-menetelmällä (kuunnellaan ei- viitteellistä musiikkia ja kuuntelun lopuksi kukin opiskelija kirjoittaa 3 adjektiivia paperilapulle, sanoja käytetään sitten tekstin materiaalina työpajassa)
2. Sointukierto: Ryhmät valitsevat sointupohjan kappaleensa A-osaan ja B-osaan sekä rakentavat siihen melodian tai rapin.
3. Rakenne ja sovitus: Ryhmät sovittavat kappaleensa soittimille, miettivät rakenteen, intron, mahdolliset soolot sekä miten biisi päättyy.
4. Harjoittelu: toistoa, toistoa ja toistoa.
5. Esitykset ja äänitys: tuotokset laitan palvelimelle, josta opiskelijat voivat ne noukkia muistoksi itselleen.

Pixabay

Tällainen työskentelytapa vaatii opiskelijalta melkoista
musiikillista keksintää ja ongelmanratkaisukykyä, sillä
suurimmalla osalla lukion mu1 kurssilaisista ei ole kovin vahvaa
musiikillista taustaa. Kurssin aikana tietysti harjoitellaan näitä
taitoja ja hankitaan työkaluja biisin tekoon.

Ilmapiirin täytyy myös olla turvallinen, että opiskelija uskaltaa pistää taitonsa peliin ja kokeilla rohkeasti erilaisia vaihtoehtoja ilman virheiden tekemisen tai arvostelun pelkoa.


Jokin tässä biisin tekemisessä ryhmätyönä innostaa, sillä jopa ryhmän ameebat ovat yleensä aivan liekeissä ja moni yllättää itsensäkin. Jotkut pojat laulavat ensimmäistä kertaa vuosiin (ainakin julkisesti), ja vielä hymyillen, eikä siihen tarvita jumpsuttavaa taustanauhaa eikä pohjalle paria rentouttavaa.

Kurssipalautteessa biisityöpaja saa opiskelijoilta poikkeuksetta korkeimmat arviot. Monelle syntyy biisin teon kautta oivallus, että ei se musiikin tekeminen välttämättä mitään salatiedettä ole - kolmella soinnulla on tehty aika monta hittibiisiä. Kokonaisuuskin hahmottuu, kun kurssin aikana opiskeltua tietoa sovelletaan oikeasti käytäntöön ja yhteistyön tuloksena syntyy jotakin omaa.

Pixabay