Ystävän postaus Fab Forty Something -blogissa inspiroi minut kertaamaan omat musiikkiaakkoseni. Olisin kevyesti voinut jatkaa tätä rönsyilevää muistelua vaikka kokonaisen romaanin verran, mutta jotain täytyy jättää seuraaviinkin tarinoihin. Tässä kuitenkin poimintojeni tulos eli erään musaopen musiikin ABC, olkaa hyvät!
A Aaronin pianokoulu, siitä se sitten lähti. Kuinka moni muistaa tuon sinikantisen kirjasen? Assosiaatiot, mielikuvat ja se, miten itse musiikin tunnen, liittyvät absoluuttiseen musiikkiin.
 |
| Bodil Rantasalo 2008 |
B Bach. Barokki. Blues. The Beatles. Ja basso - salaisissa unelmissani olen basisti!
C C-kasetti. Kaikkien kasarinuorten sukupolvikokemus: kytätä radion äärellä hyvää biisiä, että ehtii näpätä rec-nappulaa juuri oikealla hetkellä. Chopin, Frederic, ollessani lapsi, isäni teki pianotutkintoa, jossa soitti mm. Chopinin vallankumousetydiä, siitä jäi vahva muistijälki. Myöhemmin itsekin tykkäsin fiilistellä Chopinin valssien ja masurkkojen kanssa.
D Dio, Ronnie James. Dopamiini eli mielihyvähormoni, jonka tuotantoa aivoissa musiikki lisää.
E Elämäkerrat, nautin säveltäjien ja muusikoiden elämäkertojen lukemisesta.
F Fuusiojazz. Koin jazz-herätyksen lukioaikoina. Bändin kanssa ensimmäinen biisi oli Chick Corean Spain ja tajuntani räjähti niistä 13-soinnuista. Fauré, Gabriel: ihastuttavia lauluja, joita joskus vieläkin laulan puutteellisella ranskallani. Fekete Vonat oli suosittu yhtye Budapestin opiskeluvuosieni aikana, mustalaismusiikkivaikutteilla maustettu unkarinkielinen hip hop soi jatkuvasti kaikkialla ja oli todella koukuttavaa! Hittibiisejä löytyy mm. Youtubesta yhtyeen nimellä, kannattaa kuunnella esm. Forró a Vérem (Kuuma vereni).
G Gruberova, Edita, upea koloratuurisopraano, jota kuulin livenä Budapestissa 1999. Hän kykeni laulamaan aivan taianomaisen hiljaa, ja silti niin kuuluvasti.
H Harjoittelu, joskus se oli ikävää pakkopullaa, nykyään työssäkäyvänä ja perheellisenä kallisarvoista herkkua. Hiljaisuus, vastapainoa kaikelle äänelle ja hälinälle, jota sekä työ että perhe-elämä sisältävät.
I Ilo ja into, niitä pitää musiikin tekemisessä olla. Isokoski, Soile - sain laulaa tämän suuresti ihailemani tähtisopraanon kanssa samalla lavalla Savonlinnan Oopperajuhlien Gounod:n Faustissa! Ja tietenkin I Was Made For Lovin You, Kissin biisi, joka soi silloin, kun tapasin mieheni. Katseemme kohtasi yli väkijoukon... ja tässä sitä nyt ollaan!
J Joni Mitchell on kulkenut mukana lukiosta asti, erityisesti albumit Blue ja Charles Mingusin kanssa tehty fuusiolevy.
K Kantri kolahti joitakin vuosia sitten eikä ole sen koommin lakannut kolisemasta. Kanteleessa on mielestäni yksi kauneimmista ja terapeuttisimmista sointiväreistä. Tempaudun aina kanteleen äänen mukana johonkin aivan toiseen, ihanaan todellisuuteen. Kanteletar ja Kalevala - suomalaisen musiikin juuret ja ainakin palanen minunkin sieluani siinä mie-kielessä. Kinnunen, Laila, kuuntelen aina keväisin ja erityisesti siivotessa.
L Laulaminen. Leino, Eino. Olin vähän sellainen runotyttö yläaste ja lukioaikoina. Poltin kynttilöitä kuuntelin Loirin Leino -levyt puhki ja kirjoittelin päiväkirjaa. Ja on Leino tänäänkin ajankohtainen, sillä nyt treenaan Leino-ohjelmistoa Open Voicen kanssa Merzi Rajalan uskomattoman hienoina sovituksina.
M Musiikkiluokka oli taivas minulle lapsena: inspiroiva musiikillinen ympäristö. Kauhulla luen uutisia musiikkiluokkien lakkauttamisista nykyään. Päättäjät eivät tiedä, mitä tekevät! Musikaali, tuo kevään työtä teettävä merkki, mutta ah, niin antoisa ja innostava projekti opiskelijoiden ja kollegoiden kanssa! Musikaalit muutenkin, ihan yleisönäkökulmasta, kuuluvat ehdottomasti aakkosiin. Viimeksi näin Arkadian Yhteislyseon lukiolaismusikaalin "Niina" ja sitä ennen Carole Kingin elämään perustuvan musikaalin "Beautiful" Lontoossa.
N Nokkahuilu. Minulla on päärynäpuusta tehdyt altto- ja sopraanohuilut. Aloitin nokkahuilun soiton ala-asteella nokkahuiluyhtyeessä, jatkoin lukiossa yksityistunneilla ja vielä Sibelius-Akatemiassa sivuinstrumenttina sekä vanhan musiikin orkesterissa. Nokkahuilu on yksi hienoimmista (ja parjatuimmista) instrumenteista ikinä. Työssäni en ole muovinokkahuiluja juurikaan soitattanut, mutta olen kyllä sovittanut Paranoidin nokkahuiluyhtyeelle eli ehkäpä jonakin päivänä!
O Ooppera. Ensimmäinen oopperakosketukseni tapahtui mustavalkotelevision välityksellä. Kyseessä oli Viimeiset kiusaukset ja olin noin 5-vuotias. Toisen oopperani, Taikahuilun, näin Savonlinnan Oopperajuhlilla ja niin minusta tuli ikuinen oopperafani. Viimeksi olen nähnyt oopperat Indigo Helsingissä ja Boris Godunov Savonlinnassa. Ja tietysti O myös niin kuin rytmikuoro Open Voice!
P Piano oli pitkään pääinstrumenttini ja on edelleen tärkeä ajatusteni jatke. Pori Jazz, suuntaan sinne jälleen ensi kesänä. Pelle Miljoonaa kuunneltiin ahkerasti parhaan kaverin oranssissa huoneessa 80-luvulla. Pärt, Arvo - aina kun kaipaan hiljentymistä tai meditointia ajatusteni äärellä, kuuntelen Pärtin teosta "Spiegel am Spiegel".
Q Q.Stone, uskomattoman hieno suomalainen, kansainvälisen tason bluesrock-yhtye, jossa vaikuttavat mm. Mikko Kuustonen ja Heikki Silvennoinen sekä Löytyn veljekset. 90-luvulla olin samaisten tyyppien vetämällä bändileirilläkin. Surin kovasti, kun yhtye jäi hiljaiselolle, mutta pari vuotta sitten olin Järvenpään Puistobluesissa kuuntelemassa aivan loistavaa uutta materiaalia!
R Rainbow, pikkuveljeni tutustutti minut tähän kasari-yhtyeeseen, I Surrender, Since You´ve Gone, Catch the Rainbow, ooh...
S Suuri Toivelaulukirja: sain lapsena usein jouluisin lahjaksi yhden kirjan kerrallaan. Osaan edelleen kirjat 1-6 lähes ulkoa. Niitä tuli soitettua ja laulettua aina, kun varsinaiset soittoläksyt eivät kiinnostaneet. Eli usein. 80-luvulla muuta vapaan säestyksen tai kevyen pianonsoiton opetusta, saati materiaaliakaan, ei juuri ollut saatavilla, joten kirjat hyödyttivät näin jälkikäteen katsottuna ammatillisestikin melkoisesti. Sibelius, aina.
T Taikkari eli Savonlinnan Taidelukio, jossa sain tehdä musiikkia laidasta laitaan. TaKaMus eli Taidelukion Kansanmusiikkiyhtye, jossa lauloin ja soitin. Silloin syttyi edelleen palava rakkaus kansanmusiikkiin ja jazziin. Taikkarin kohokohtia olivat mm. Kaustisten kansanmusiikkifestareilla esiintyminen, Mörköooppera-produktio ja paljon, niin paljon muuta! Toto ja Tower of Power: levyt on kuunneltu puhki ja keikoilla keikuttu!
U Urut. Meillä oli lapsuudenkodissa isän koko seinän korkuiset harjoitusurut, joiden jalkioissa mönkiminen oli ankarasti kielletty. Isällä oli sellaiset kuluneet kanttorikengät, jotka hän vaihtoi jalkaansa aina soittaessaan. Isän harjoittelua vierestä seuranneena olin lapsena sitä mieltä, että isä osaa stepata. Ja minä istuin nojatuolissa, lauloin ja sanoitin hiljaa tuota tuttua soittoa: Bachia, Waltheria, Moranconia. Ukulele, sitä opettelen soittamaan seuraavaksi.
V Voice massage. Äänityöläisen kannattaa huoltaa tärkeintä työkaluaan. Käyn Voice Massagessa pari kertaa vuodessa ja välillä se tuntuu kirpeästi kireissä paikoissa. Parin päivän päästä huomaa kuitenkin eron äänen soinnissa lihasten vapautuessa. Viulu, seuraan tyttären viuluopintoja ja haluaisin joskus vielä opetella tätä soitinta itsekin.
W Winterreise, Schubertin laulusarja Wilhelm Müllerin runoihin, kuuluu talviseen maisemaani.
X Xerxes, Händelin ooppera (taas se barokki nousi pintaan!), jonka aaria Ombra mai fu nostaa aina tunteet pintaan.
Y Yhdessä. Parhaimmillaan musiikki on koettuna tärkeiden ihmisten kanssa yhdessä. Musiikki itsessäänkin on vuorovaikutusta, monella tasolla.
Ä Äänenvoimakkuus ja sen säätäminen kohdilleen on joskus taitolaji.
Ö Örinäkin on joskus paikallaan, tosin olen itse huono siinä, mutta tunnistan kyllä hyvän örisijän ja osaan arvostaa taitavasti ja terveesti tuotettua örinää.
Mitä sinun musiikkiaakkosiisi kuuluisi? Sitä mietiskellen kannattaa aloittaa tämä lähes keväinen viikko!
