Musiikin sähköinen oppikirja - miten se toimii? Toimiiko se?

Minulla ei ole vuosiin ollut käytössä lukion musiikin oppikirjaa, mutta otin viime syksynä käyttöön Tabletkoulun Mu1 Musiikki ja minä -sähköisen oppikirjan. Miksi?

Ensinnäkin halusin tutkia, tuoko sähköinen ulottuvuus jotakin uutta musiikinopetukseen. Toihan se - lisää töitä ainakin aluksi! Ja luovia mahdollisuuksia toiseksi.

Ensimmäinen jakso syksyllä meni itsellänikin kokonaan kirjan käytön opetteluun, joten ei ihme, että pari lukiolaisryhmääkin kummasteli sähköistä kirjaa. Miten paljon harjoituksia on järkevää avata tehtäviksi? Mitkä tehtävät toimivat, mitkä ovat liian vaikeita? Miten rytmitän kirjan käytön musisoinnin kanssa?

Nyt, kun pari "testiryhmää" on ystävällisesti ollut mukana opettajan oppimisprosessissa, koen löytäneeni sopivan tavan hyödyntää tätä kirjaa ennenkaikkea musiikin ehdoilla, ei teknologian.

Pääpaino on aina, ja tulee aina olemaan, musiikillisessa toiminnassa tunneilla. Ja se on myös oppikirjan tarkoitus: materiaali ja tehtävät toimivat valmentavina, avaavina tai syventävinä harjoituksina yhteiselle musisoinnille ja omalle musiikin tuottamiselle, ja tunneilla yhdessä vietetty aika käytetään yhteiseen toimintaan ja luovaan musisointiin (ks. käänteinen luokkahuone).

Nämä Mu1-ryhmät ovat lähes poikkeuksetta suuria, yli 30 opiskelijaa/ryhmä. Perinteisesti olen ollut opettajana suht hyvin kartalla n. 15:sta aktiivisesta opiskelijasta, mutta ison osan ajatukset ja taidot ovat kieltämättä jääneet siinä kaiken äksönin keskellä hieman hämärän peittoon. Sähköisen kirjan suurimpia hyötyjä onkin ollut saada kaikkien opiskelijoiden ääni kuuluviin. 

Viisi vinkkiä sähköisen oppikirjan käyttöä miettiville:

1. Se, että kirja itsessään on sähköisessä muodossa, ei tarkoita, että tehtävät täytyy tehdä/toteuttaa koneella.

Toisin sanoen, jos musiikillinen tehtävänanto on vaikkapa "oman rytmin tuottaminen", niin sitä ei ole pakko tehdä virtuaalirummulla, vaan mahdollisuuksia on monia: voit kuvata vaikkapa kännykällä, kun soitat rumpuja/ teet "cup song"-tyyppisen rytmin/ luot bodyrytmejä yksin tai kaverin kanssa tai voit myös tehdä oman "biitin" koneella jne jne, ja oman rytmin voi sitten linkittää Tabletkoulun vastauskenttään. Tai sitten voi käyttää sitä virtuaalirumpua.

Tässä erään opiskelijan simppeli, mutta toimiva ratkaisu tehtävään (julkaistu luvalla):

Tämä on yksi tärkeimmistä huomioista sähköisen oppimateriaalin käytössä: se antaa opiskelijoille useita eri toteuttamisvaihtoehtoja eli opiskelija voi valita oman, yksilöllisen ratkaisun tai luovan toteuttamistavan, yksin, kaverin kanssa tai ryhmässä.

Ja Tabletkoulun käyttöön ei sen nimestä huolimatta tarvitse hankkia tabletlaitetta, kirja toimii kotikoneella ja läppärillä, jopa kännykällä.

Joskus olen joutunut todella pinnistelemään aivosolujani opiskelijoiden vastauksia tulkitessani, esimerkiksi harmonian tuottamisen tehtävään sain allaolevan vastauksen. Kesti aikansa, ennen kuin ymmärsin mielestäni hieman outojen sointujen liittyvän läppärin koskettimistolla luotuihin sointuihin! Digiaika vs. vanhat aivot...

2. Hyödynnä eriyttämismahdollisuuksia

Toinen lisäarvo tässä sähköisessä lähestymistavassa on se, että opiskelija voi edetä musiikillisessa prosessissa omaan tahtiinsa ja valita tehtäviä oman intressinsä tai kykynsä mukaan. Toisilla kun on ollut musiikkia viimeksi 7-luokalla ja toisilla ryhmästä taas kokemusta musiikkiluokasta tai muuten pitkäaikaisesta musiikkiharrastuksesta.

Sähköisen MU1-oppikirjan sisältönä ovat musiikin elementit: rytmi, harmonia, melodia, sointiväri ja muoto. Erilaisten kirjan harjoitusten kautta opiskelijat tutustuvat näihin osa-alueisiin, tunneilla käytämme ajan käytännön musisointiin, ilmaisuun ja omaan sävellysprojektiin, jossa nämä musiikin elementit "sovelletaan käytäntöön" niin, että opiskelijat yhdessä tekevät oman kappaleen. 

Työtavan biisiprojektissa pienryhmä voi valita itse: kappaleen voi tehdä bändinä ja käyttää iPadia esimerkiksi muistiin tallentamiseen, tai GarageBandia tai omaa laitteistoa käyttäen koneella, tai yhdistäen esim. iRigin kautta GarageBand-pohjaa ja kitaraa tai pianoa. Tässä prosessissa opiskelijat voivat työskennellä muuallakin kuin luokassa: aulassa sohvilla tai pyöreän pöydän ääressä (Belkin Rockstar -kuulokejakaja 5:lle takaa keskittymisrauhan), kitaravarastossa, bänditilassa jne.

3. Käytä reilusti aikaa tehtävien alustukseen ja virittäviin harjoituksiin

Elävöittävä ja kokemuksellinen tehtävien alustaminen tunnilla yhdessä kannattaa, sillä eihän ole tarkoitus eksyä käytännöstä irralliseen käsitteistöön.

Musiikki on aineena myös melko abstrakti ja monitahoinen, joten joskus teoreettiselta tuntuvan tehtävään virittäminen esimerkein auttaa opiskelijaa sanoittamaan ajatuksiaan tai saattamaan piilevät tietonsa timanttiseksi tuotokseksi.

4. Mieti, mitkä harjoitukset toimivat ryhmällesi

Osan tehtävistä (esim. yhdistelytehtävät) kone korjaa automaattisesti, mutta muut tehtävät opettaja lukee, kuuntelee tai katselee, ja palautteen antaminen varsinkin opiskelijan omista tuotoksista on erittäin tärkeää.

Opettajan työmäärä voi siis kasvaa huikeisiin mittoihin, ellei etukäteen mieti, mitkä tehtävät ovat tarkoituksenmukaisia ja toimivia omien opetusmenetelmien kannalta. Tästä syystä jätin kirjassa ehdotetun oppimispäiväkirjan pois. Syksyn ensimmäisten ryhmien kanssa sitä käytin, mutta se teetti aivan liikaa työtä. Nyt kaikki harjoitukset ja vastaukset tehtäviin tehdään suoraan tehtävien vastauskenttään, ainoastaan musiikilliset tuotokset täytyy linkittää jonkun pilvipalvelun (Google Drive, Dropbox, Soundcloud...) kautta.

Tällä hetkellä toimin itse niin, että avaan kirjan runsaasta tehtävävalikoimasta 17 tehtävää opiskelijoille, joista he tekevät 12. Tehtävistä 3 on pakollisia kaikille (Musiikillinen elämäkerta, Musikaalisuus-essee ja pienryhmätyönä tehtävä oma sanoitus). Loput tehtävät opiskelijat voivat valita oman harrastuneisuutensa ja kiinnostuksensa pohjalta, kuitenkin niin, että jokaisesta luvusta tulisi tehdä ainakin yksi tehtävä.

Kurssitietosivulle olen tehnyt kurssiaikataulun, josta käy ilmi, mikä luku ja mitkä tehtävät liittyvät kunkin viikon aihepiiriin.

5. Sähköinen kirja on helposti muokattavissa

Toki kirjassa voisi olla enemmänkin materiaalia, mm. äänenkäyttöön ja kuulonhuoltoon liittyen. Ja osa tehtävistä on selvästikin vaikeita, liian pro, tavallisen lukion ryhmille. Kirja on sisällöltään tiiviisti keskitetty musiikin peruselelementtien ja sävellysprosessin ympärille, mikä toisaalta rauhoittaa helposti rönsyilevää musiikin pakollista kurssia, toisaalta vaatii myös jonkin verran täydennystä.

Tabletkoululla on kuitenkin alusta, johon on helppo lisätä käytännöllistä ja monipuolista materiaalia (keskusteluja, mielipidekyselyjä, kuuntelutehtäviä, musisointitehtäviä jne.). Eivätkä nämä open omat lisäykset näy muille kuin opettajalle ja kohdennetulle ryhmälle, jos tekijänoikeudet huolettavat.

Sähköinen kirja on helposti muokattavissa, mikä on sekä hyvä että huono juttu: hyvä sellaiselle opettajalle, joka haluaa käyttää jo tekemäänsä toimivaksi testattua materiaalia sujuvasti, ja huono niiden mielestä, jotka haluavat täydellisen paketin käyttöönsä.

Sähköisessä kirjassa ei myöskään ole ohjelmistoa eli valmista nuottimateriaalia mukana tekijänoikeussyistä. Toisaalta tänä päivänä moni musiikinopettaja käyttää verkon runsasta tarjontaa ja tekee ryhmänsä mukaiset sovitukset itse kuitenkin.

Ja jos joku pelkää verkkokirjan tekevän opettajan tarpeettomaksi, niin siitä ei todellakaan ole huolta! Musiikinopettaja on musiikillisen ajattelun sekä toiminnan aktivaattori ja varsinainen pedagoginen jonglööri sukkuloidessaan soitinten, ohjeistusten, laitteiden, sovitusten, sovellusten, yksilöiden, taiteellisten erimielisyyksien, ongelmanratkaisua pohtivien ryhmien ja kysymysvyöryn keskellä. Mikään kirja ei poista henkilökohtaisen ohjauksen tarvetta eikä verkkokirja tarkoita automaattisesti opiskelijan itsenäistä työskentelyä päätteen äärellä.

Suurinta haastetta eli suuria ryhmäkokoja taitavinkaan opettaja tai toimivinkaan alusta ei ratkaise. Aikaa on yksinkertaisesti liian vähän per opiskelija. Kysynkin edelleen, miksi musiikin opetusryhmä tehdään niin suureksi, että opiskelijan kohtaaminen ja musiikillisen toiminnan konkreettinen ohjaaminen on käytännössä mahdotonta oppitunnin puitteissa? (Juu juu, tiedänhän minä: resurssit, tuntikehys ja niin edelleen. Huokaus.)

Tässä siis kokemuksiani sähköisestä oppimateriaalista tähän mennessä, ehkä näistä on apua jollekin kysymysten kanssa pähkäileville. Olisi myös hauska kuulla toisten musiikinopettajien käytänteistä ja kokemuksista, eli jos sinulla on jotakin kielen päällä, niin avaathan keskustelua aiheesta?

Sekaisin äänistä

Ihmiselle, joka työskentelee musiikin, hälyn tai suoranaisen melun parissa, ei mikään ole tärkeämpää kuin korvien lepo, hiljaisuus, mielenrauha tai millä nimellä kukin omaa zen- meininkiään haluaa kutsua. Ja loma on tietenkin yksi parhaimmista keinoista paitsi ladata ne omat akut, antaa korvien elpyä ottamaan vastaan ja kuulemaan.

Parasta rentoutumista korvatyöläiselle onkin ihana kesäaamun rauha, kahvi omalla terassilla auringos... siis pienten vesipisaroiden tippuillessa hiljalleen kukkien terälehdille tuulen kevyesti suhistaessa puiden latvoja. Linnutkin lempeästi livertävät ja herättävät pitkään nukkuneen lomalaisen.

Ja pah! Todellisuus on karkeasti kaikkea muuta ja nytpä hieman avaudun näistä "kesän lempeistä äänistä", jotka minua "hellivät" pitkin päivää.

Seuraavan linkin kautta voit kokea noin minuutin pituisen kakofonian video-leikkeen muodossa:

                SOUNDS THAT MAKE ME GO CRAZY 

Video on tehty MadPad- sovelluksella ja alkuperäisen idean sain Taavi Lehtosen työpajasta "Mitä tehdä musatunnilla"- koulutuksessa kesäkuun alussa (kesäkuisen blogikirjoituksen koulutuksesta voit lukea täältä). Pätkä on tehty perheen kanssa yhteistyönä ja siinä vierailevat lisäksi naapurin koira sekä kattorempparemmi, joka luuli, että äänitän valittaakseni haitasta. No, en ihan suoranaisesti...

Syksyä jo salaa silmällä pitäen ajattelin soveltaa tätä appsia ensimmäisellä musan tunnilla Mu1- kurssilaisten kanssa ryhmäytymistehtävässä. Opiskelijat voisivat siis pienissä ryhmissä pähkäillä pädin kanssa erilaisia äänilähteitä ja koota niistä yhdessä oman "Eka lukiopäivä"- kompin. Tehtävänä on siis äänittää ja kuvata ääniä, joita koulusta ja lähiympäristöstä sovellettuna saa irti ja joita ei ole tuotettu perinteisillä soittimilla, vaan "non-soittimilla" (käsitteen lanseerasi Taavi)  - toisin sanoen millä vain, mistä lähtee omasta mielestä kiinnostava soundi.

Harjoituksen perusteella MadPad on hauska ja helppo, mutta ei liian helppo, sovellus käyttää. Aikaa saa menemään siihen, että koettaa löytää haluamansa äänet, napata ne sopivan pituisina tallenteeksi ja yrittää sitten rytmitettää ne kohdilleen mukavaksi komboksi.

Vaan nyt on vielä loma ja tämä äänimaiseman eri variaatioiden ympäröimänä mennään eli hus pois työajatukset!

Ja onhan se niinkin, että kun koittaa ilta ja kaivattu hiljaisuus, niin kohta on jo lasten ääniä ikävä.

Koululaulun uudet kujeet

Miten saa tavallisen lukiolais- tai yläkouluryhmän kokeilemaan, mitä outoja, erilaisia ääniä heistä löytyy (siis musiikintunnin kontekstissa - muutenhan sitä ääntä kyllä löytyy...)? Tätä olen useinkin pohtinut ja pyrkinyt kehittelemään nimenomaan "matalan kynnyksen" harjoituksia, jotka kuitenkin johtaisivat yhteiseen musiikilliseen toimintaan. 

Löysin (ainakin itselleni) tuoreen lähestymistavan äänenkäyttötapojen tutkimiseen nuoren kollegan, Annika Tepposen, pitämän tunnin kautta. Annika sovitti U2:sen kappaleen "With or Without You" vokaalistemmoille ja äänitti nämä stemmat GarageBandille, stemmalaulun tueksi. 

Hänen aluksi esittäessään ideansa olin hieman epäileväinen: lähtevätkö opiskelijat mukaan? Jotkut lukion mu1- ryhmät kun saattavat olla kovin hiljaisia laulamisen osalta, osa on laulanut viimeksi 7:luokalla, osa arastelee isossa ryhmässä opiskelijoita, joita eivät tunne, ryhmän ilmapiiri ei ehkä vielä ole rakentunut riittävän luottamukselliseksi jne. 

Tunti oli käytännössä erittäin mielenkiintoinen ja idea loppujen lopuksi hyvinkin yksinkertainen, mutta eipä olisi ensimmäisenä tullut itselle mieleen! Laulustemmat ja soundit olivat niin selkeitä ja sopivan helppoja, että opiskelijat innostuivat rohkeasti kokeilemaan. 

Innostuin itsekin asiasta ja tein seuraavanlaisen vokaalitaustan GarageBandilla Imagine Dragonsin kappaleeseen "Demons":

Demons GB - vokaalitausta

Äänityksessä käytin omaa puhelintani. Pistin korvanapit päähän ja äänitin pelkistetysti puhelimen mikkiä käyttäen. Stemmojen sovittamiseen ja äänittämiseen meni aikaa noin 30 minuuttia. AutoTunea ei myöskään ole käytetty, mutta pitäähän omassa tekemisessä pientä eloa kuuluakin, ei mitään turhia hifistelyjä!

Biisin perussointukierto on helppo ja tuttu:    A    E    F#m    D 

Aivan aluksi äänitin "bassostemman". Laulun kannalta muunsin bassokulun menemään E/G# kautta, se tuntui äänenkuljetuksellisesti loogisemmalta. Käytin äännettä "Gyng". Kokeilin myös "Dyn", mutta se ei äänitettynä kuulostanut tarpeeksi napakalta. 

Seuraavaksi äänitin "1. kitaran" ja nasaalia "waw waw" äännettä käyttäen. Kolmas stemma oli "2. kitara, siinä rintaäänellä "wii wii". Ylimmässä stemmassa tavoittelin jousimaista soundia, mutta kyllä välillä lähinnä saha tuli mieleen. Äänteenä "haa" hönkäilyä eli huokoista äänenkäyttöä. Ainakin tavoittelin.

Viimeisenä äänitin "rummut" eli beatboxasin ja se on itselleni melko uusi aluevaltaus: nyrkki suun eteen "mikiksi" ja aspiroidut p-k-ts-k- konsonantit. Muistin helpottamiseksi opiskelijoille voi antaa muistisanaksi "pahkasika".

Käytännön harjoittamisessa ryhmä jaetaan siis osiin.  Jos jollekin ryhmälle 4- ääninen satsi on hankala tai ryhmä on pieni, voi toisen "kitarastemman" jättää pois. GB on siitä helppo, että eri stemmat saa kuulumaan raita kerrallaan, joten se auttaa stemman harjoittamisessa.

Siinä vaiheessa, kun kaksi stemmaa tai useampi yhdistetään, tausta voi pyöriä aivan rauhassa, ja kas: ope on vapaa soittimesta kulkemaan ryhmän luota toiselle tukemaan, tsemppaamaan ja innostamaan!

Opiskelijat kiertävät karusellimaisesti stemmasta toiseen. Jokainen kokeilee siis jokaista stemmaa. Yksi tai useampi opiskelija voi myös laulaa melodiaa harjoitetun sointutaustan päälle. Ja kun homma alkaa toimia, niin taustanauhahan kannattaa siinä vaiheessa kokeilla häivyttää kuuluvista.

Kokemus oli todella positiivinen. Aluksi opiskelijat hieman ihmettelivät heille erilaista tapaa lähestyä laulamista, mutta kaikki kokeilivat kaikkea. Opiskelijoista tuli myös vapaaehtoinen solistiryhmä. Tehtävän tavoite oli saavutettu: opiskelijat saivat kokeilla erilaisia tapoja tuottaa ääntä lauluryhmä-toiminnan kautta.

Varsinainen oivallus tapahtui aivan yhtäkkiä kesken harjoittelun: me teemme yhdessä musiikkia! Jokainen "stemma" on osa soivaa kudosta. Tätä ei opiskelijoiden tarvinnut ilmaista ääneen, vaan sen huomasi tekemisen intensiivisyydestä ja kuuli soinnin aukeamisesta.

CC@Pixabay

Alkuperäinen idea työtavasta ja tehtävän rakentamisesta on Annika Tepposen. Olen saanut Annikalta luvan kertoa aiheesta tässä blogissa.

D niin kuin doorinen

Tunnustan: pidän musiikinhistoriasta ja innostun useinkin ajatellessani vanhoja kumaraselkäisiä munkkeja jäljentämässä varoen neumeja hauraalle paperinpalalle öljylampun lepattavassa valossa.

Valitettavasti Weekend Festivalilla ja Cheekin stadion-keikalla viihtyvät lukiolaiset eivät välttämättä jaa intohimoani menneisiin, vaan aika nopeasti kuuluu kysymys "Koska soitetaan?"

Olen kokeillut jos jonkinlaista lähetymistapaa: ryhmätöitä, erilaisia kuuntelutehtäviä, artistiesittelyjä, säveltäjävierailuja, konserttikäyntejä, mielenkiintoisia dokumenttipätkiä, elokuvapätkiä ja valittujen palojen soittamista sekä laulamista. Silti aihepiiri tuntuu monille jäävän etäiseksi, kosketuspintaa  arkeen ei löydy.

Olisiko tekemisestä itse apua? Pistin siis lukion Mu2- ryhmän työstämään iPadeilla keskiaikavaikutteista musiikkia doorinen asteikko välineenään. Ensin piti vain opetella doorinen asteikko.

Ryhmässä on siis n. 30 suunnilleen 17-vuotiasta lukiolaista. joista ehkä 5 lukee nuotteja ja harvalla on kovin vahvaa suhdetta länsimaiseen taidemusiikkiin. iPadeja on 16 sellaista, joissa on GarageBandin täysversio ja lopuissa hieman suppeampi ilmaisversio.

•  Kuuntelimme keskiaikaista musiikkia, sekä kirkollista laulettua materiaalia että maallista tanssimusiikkia, ja selvittää, mikä on tämä doorinen asteikko. Kuuntelimme soittimia, sointiväriä ja rytmejä.

• Tutustuimme dooriseen tunnelmaan laulaen asteikkoa edestakaisin ja toistaen pieniä melodisia pätkiä.

• Demonstroin D- doorista asteikkoa pianonkoskettimistolla ja siitä tehdyllä lapulla.

• Melodian rakentamisen kannalta oli helpompi käyttää C- duuri asteikkoa, d lähtökohtana. GarageBandissa olisi mahdollisuus valita suoraan doorinen asteikko, mutta emme tehneet niin ihan pähkäilyilon takia. 

• Tehtävänannossa painotin hakemista ja kokeilemista itse. Ei siis valmiita "luuppeja" yksi toisen perään vaan oikeasti kuunnellaan ja pohditaan, mistä löytyisi keskiajan tunnelma, vaikkakin omalla näkemyksellä.

Opiskelijat ryhtyivät työskentelemään (joko yksin tai pareittain). Kuuntelin kysymyksiä sekä kommentteja, ja mietin, olinko antanut turhan hankalan pähkinän purtavaksi. Yhteensopivien sointuasteiden ja melodian löytäminen on harjaantumattomalle tekijälle erittäin haastavaa.

Opiskelijoista ehkä 5 lukee nuotteja ja vielä harvemmalla on kovin vahvaa suhdetta länsimaiseen taidemusiikkiin. Osalla on kokemusta GarageBandin kanssa tekemisestä ja he saivat työskennellä vaikkapa koulun aulassa sohvilla tai muussa inspiroivassa paikassa. Ne, joille ohjelma on uusi, pysyivät musiikkiluokassa, jossa olin vastaamassa kysymyksiin ja opastamassa eteenpäin.

Tehtävään käytettiin yhteensä 3 tuntia: alustustunti, jolloin kuunneltiin aikakauden musiikkia ja kartoitettiin tyylipiirteitä, sekä 2 tuntia työskentelyaikaa.

Viimeisellä tunnilla myös kuunneltiin opiskelijoiden tuotoksia ja annettiin palautetta. Vaikka lähtökohta, asteikko ja aikakauden tunnelma, oli sama isolle ryhmälle, olivat kuultavat tuotokset kaikki hyvin erilaisia.

Pixabay

Joku valitsi lähtökohdaksi sointivärin ja etsi luonnonläheisiä soundeja omaan pätkäänsä. Toinen taas rakensi keskiaika-proge-kombinaationsa power-soinnuille eli kvinttiotteille, ja jossakin oli löydetty sointupohjaan I-VII- sointuasteen vaihtelu (Dm-C),  joka luo voimakkaan doorisen vaikutelman. Myös borduna- ääni (yksi, pysyvä ääni, esim. bassoääni melodian tai sointukierron taustalla) oli otettu hienosti tehokeinoksi. (Laitan kuultavaa materiaalia linkkeinä myöhemmin.)

Tehtävän tarkoituksena oli siis ratkaista musiikillinen ongelma ja soveltaa teoriaa käytäntöön opiskelijan omasta musiikillisesta taustasta käsin. Kaikkea ei tarvinnut osata tai ymmärtää täydellisesti ja tehtävän suurin pedagoginen anti onkin mielestäni siinä, että jokainen opiskelija teki oman tulkintansa kuulemastaan ja tehtävän kautta ilmensi sitä, miten ymmärsi aikakauden tyylipiirteitä. Eikä siitäkään liene suurempaa haittaa, että työskentely koettin samalla hauskana ja mielekkäänä.

Ehkä, toivottavasti, myös keskiajasta ja aikakauden musiikista jäi mieleen jotakin elävämpää kuin menneessä möyriminen.

Musaope heräilee horroksesta ja päivittää itsensä

Suvivirsi kajahti komeasti viikko sitten kaikenkarvaisesta keväällä velloneesta keskustelusta huolimatta. Tai ehkä juuri siksi. Ehkäpä laulu sai pontta siitä, että tuttua virttä ja sen laulamista oli jouduttu punnitsemaan ja perustelemaan.

Musaope ei juuri ehtinyt keskusteluun ottaa osaa tai Suvivirren laulamista miettiä. Kevät on musiikinopetuksen sesonkiaikaa: on konsertteja, musikaaleja, musiikin lukiodiplomitöitä, kevätjuhlia, lakkiaisohjelman harjoitusta, opettajankokouksia, koulutuksia, arviointeja, roudausta roudausta roudausta ja reeniä reeniä reenin päälle reeniä. Mitä nyt kullakin. Suvivirren lauluvaiheessa väsymystinnitus saattaa hyvinkin peitota kauniimmat äänet.

Rehellisyyden nimissä olin lakkiaisjuhlassa niin naatti, että sormet lipsuivat alkusoitossa eli soitin suomeksi sanottuna väärin! Miten se on mahdollista, saattaa lukija miettiä. No, sanotaan vaikka näin: yliväsyneenä ei kannata mennä auton rattiin, tilaa verrataan usein humalatilaan: olo on hutera ja höttöinen. Sama se on hienomotoriikkaa vaativassa pianon soitossakin: jos olo on hutera ja höttöinen, niin keskittyminen helposti herpaantuu ja sormet harhaantuvat tutuiltakin poluilta. Onneksi väärinsoittaminen ei sinällään ole yhtä vaarallista kuin autolla luistelu, mutta ammattiylpeydelle se kyllä käy.

Ensimmäinen lomaviikko Suvivirren jälkeen meni vatsataudissa kärvistellessä. Kumma kyllä kenelläkään muulla koko perheessä ei taudista näkynyt merkkiäkään, joten kyse saattoi olla myös stressin purkautumisesta. Rankka vuosi ja rankka kevät vaati veronsa. 

Vähitellen, taudin hellittäessä, olen alkanut heräillä "talviunesta" ja suunnata kohti kesää ja valoa. Mieli kuitenkin vielä askartelee työasioissa. Mitä vuoden aikana tuli tehtyä, mikä onnistui, mikä ei onnistunut (siis muu kuin se riivatun alkusoitto!). 

Haastoin itseäni viime lukuvuonna uusiin asioihin. Aloitin blogin kirjoittamisen. Ostin uuden musaläppärin ja hankin lukuisia uusia sovelluksia ja ohjelmia. Otin iPadit opetuskäyttöön rohkeasti heti niiden saavuttua koululle hiihtoloman jälkeen. Pidin yhden elämäni parhaista tunneista itsenikin yllättävällä tavalla. Aloitin verkkokurssin tekemisen. Ja aivan kevään lopulla teimme ilmaisutaidon kanssa yhteisprojektina musikaalin käsikirjoitusta myöden, ja vaikka välillä raastoinkin tukkaa, niin lopputulos oli hieno. Ja kaikista parasta oli taas se yhdessä tekeminen ja nimenomaan musiikin tekeminen!

Tänään kotiuduin Oriveden opistolta koulutuksesta "iPad musiikin teossa ja opetuksessa". Kurssilla pähkäiltiin kaksi päivää erilaisten iPad- sovellusten parissa. Voisihan sitä itsekin pläräillä ja testailla ohjelmia App Storesta, mutta siihen menisi aika paljon enemmän aikaa (ja rahaa), ja samalla kahlaisi läpi huomattavan monta höpöohjelmaa. Nyt sai kattavan katsauksen erilaisiin ohjelmiin asiaan perehtyneen opastajan toimesta ja samalla pystyi miettimään, mikä parhaiten palvelisi omaa opetusta ja pedagogiikkaa lukiotasolla. 

Samalla, kun päivitin osaamistani, päivitimme kurssilla kuulumisia myös opiskelukavereiden ja kollegoiden kanssa. Loppukevään uupumuksen jälkeen tuntui myös hyvältä huomata, että pystyin edelleen innostumaan  oppimisesta ja uusia ideoitakin viriää jälleen!