Toisin on musiikin laita. Jos miettii, että opetan vuoden aikana 8 pelkästään jo mu1 kurssia ja kaikilla vedettäisiin ne samat laulut tai ylioppilasjuhlissa keväällä olisi aina samat esitykset, vuodesta toiseen, niin hohhoijaa! Äkkiä eläkkeelle ja hautapaikkaa katsastamaan. Ei nimittäin riittäisi valinnaiskursseille opiskelijoita, kun sana kiirisi, että nyt se on ihan tosissaan leipääntynyt, se kellarin musamuumio!
En ole luontaisesti mikään tekniikan ihmelapsi, sen voin avoimesti myöntää, enkä erityisesti ajan hermolla teknologian uusissa tuulissa. Jokunen aika sitten eräs Gilda (nimi muutettu) viittasi kesken tunnin innokkaana. Mahtavaa, kiinnostunut opiskelija, ajattelin. "Ootko sä ope Facebookissa?" oli kuitenkin kysymys. "Öö, mikä se on?" oli vastaukseni. Siihen Malla (nimi muutettu) Gildan vieressä totesi: "Mähän sanoin!". Ja sille sitten naureskelimme makeasti kaikki yhdessä. No, Facebookin ihmeelliseen maaimaan perehdyin sitten ensimmäisen äitiyslomani aikana.
Musiikki, musiikin tekemisen keinot ja musiikkipedagogia muuttuvat kuitenkin hillitöntä vauhtia. Olen sisäistänyt sen tosiasian, että mikäli meinaan millään tavalla pysytellä kärryllä seuraavat 20 vuotta (tai eläkeikäuudistuksen jälkeen ehkä jopa 30 vuotta), on minun taisteltava luontaisia taipumuksiani vastaan ja otettava se teknologia haltuun.
Sähköinen lukio, mobiilipilotti, tablettikoulu, ilmiöpohjainen oppiminen,verkkopedagogiikka, opiskelijalähtöisyys, sosiaalisen median pedagoginen hyödyntäminen... Siinä vain muutama lukio-opetukseen turbulenssia aiheuttava tämän hetkinen suuntaus. Ensi vuonna alkaa lukion uuden opetussuunnitelman kirjoitustyö lukioissa, suunnittelutyötä on jo erillisissä lautakunnissa tehty ja villejä ideoita heitelty "kori-malleista". Sähköinen yo- kirjoitus on näillä näkymillä todellisuutta lukuvuonna 2016. Mikäs siinä, nämä nykyajan opiskelijathan ovat syntyneet kännykkä kädessä, teknologia on varmasti hallussa, eikö? Ja vaikka lukio-opetus muuten olisikin murroksessa, eihän se minua, mukavan taideaineen opettajaa, koske, eihän?
Viimeisen vuoden aikana olen kouluttautunut mm. ilmiöpohjaisen verkkopedagogiikan saralla ja nyt syksyllä olen kokeillut mobiililaitteiden hyödyntämistä (musiikin)opetuksessa. Alun odotukseni ovat olleet melko korkealla juuri mobiililaitteiden käyttämisestä musiikin opetuksessa. Miksi? Koska se on yksi keino rakentaa siltaa arkikuuntelun ja "teoriahistoriasopan" välille. Että opetus ei olisi niin kaukana arkielämästä - sehän se suurin kritiikki koulua kohtaan on viime vuosina ollut.
Pohjimmiltani olen kuitenkin edelleen käsityöläinen ja olen huomannut, että musiikissa opiskeljoita kiehtoo juuri se autenttinen, originaali soittaminen ja yhdessä tekeminen. Ehkä näiden asioiden ei kuitenkaan tarvitse olla ristiriidassa keskenään, vaan tukea toinen toistaan. Kone ei saa olla itsetarkoitus vaan keino syventää ja rikastuttaa pedagogisesti perusteltuja tehtäviä.
Mielestäni asian ilmaisee loistavasti seuraava Hesarin mielipidekirjoitus:
"Tutkimusten mukaan peruskoululaisten oppimistulokset ovat merkittävästi heikentyneet kymmenessä vuodessa. Erityisesti lukutaito on heikentynyt. Opetusministeri Krista Kiuru (sd) tarjoaa ongelman ratkaisuksi tieto- ja viestintätekniikan (tvt) lisäämistä opetuksessa (HS 15.11.), ikään kuin oppilaat oppisivat jotenkin paremmin tai enemmän, jos heillä on tietokoneet. Tieto- ja viestintätekniikan pitää tulla osaksi koulujen arkea. Nuorille tulee opettaa tietoteknisten taitojen perusteet. Tietokoneet tarjoavat esimerkiksi maan hiljaisille luontevan mahdollisuuden näyttää osaamistaan. Koneet eivät kuitenkaan saa olla itsetarkoitus. Koneet ovat yksi opiskeluväline muiden joukossa. Parhaiten ne palvelevat tarkoitustaan, jos ne innostavat oppilaita tekemään enemmän koulutöitä kotona. Mitä oikeasti pitäisi tehdä oppimistulosten parantamiseksi? Nostaa vaatimustasoa. Nykyisin yläkouluissa edetään hitaimpien ehdoilla. Kuulostaa ehkä siltä, että kissa nostaa omaa häntäänsä, mutta sanon tämän silti: opettajien ammattitaitoa pitää hyödyntää vastedeskin." Jarmo Lehtinen, historian ja yhteiskuntaopin opettaja Tampere, HS Mielipide 17.11.
Kerron seuraavassa blogikirjoituksessani MOPO:sta eli ensimmäisestä toteuttamastani opetuskokeilusta mobiiliportfoliosovelluksen maailmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti