Musaope MoPon kyydissä

Opetuksen siirtyminen verkkoon kiihtyy kiihtymistään. Tästä on kuultu ja luettu pitkin viime viikkoa mm. PISA- tutkimuksen tulosten yhteydessä, eilisillan A-Talkissa ja Ylioppilaiden liiton teettämässä tutkimuksessa.

Tämän hetkistä tapahtumien tilaa voisi verrata sävellysmuotoon nimeltä sonaattimuoto, siinä sävellyksen rakenne on seuraavanlainen: teeman esittely - kehittely - kertaus. Olemme nyt ikään kuin "esittely ja kehittelyvaiheessa" eli uusiin työmuotoihin tutustumisessa, niiden haltuun ottamisessa. Ehkä muutama uudismielinen on jo edennyt kehittely-osuuteen, mutta suurin osa opettajista yrittää saada tolkkua kymmeniin erilaisiin verkko-sovelluksiin: google.drive, quizlet, skydrive, sites.google, mobiiliportfolio... Tässä vilinässä saattaa helposti unohtua se, että  sisältö on tärkein, ei se että nyt vaan pyöritään verkossa, kun se nyt vaan on nykyaikaa.

Seuraavassa kirjoituksessa kerron ensimmäisestä, pienimuotoisesta mobiilioppimiseen liittyvästä musiikin kurssille suunnittelemastani opetuskokeilusta. Tämä ei siis sisällä perinteistä teknologian käyttöä musiikin opetuksessa eli tiedon hakua netistä tai tietokoneohjelmalla musiikin tekemistä, vaan opetus - oppimistehtäviä lähes reaaliaikaisesti verkossa. Varoitus: saattaa kiinnostaa musiikinopettajakollegoitani, mutta en niinkään tiedä tämän kiinnostusarvoa muille lukijoille.

Opetuskokeilu MoPo eli mobiiliportfoliosovellus - mitä, miksi ja miten meni


Rakensin MoPo- sivustolle (lukio.mopo.livingjunction.com) mu1- kurssille eli lukion ainoalle pakolliselle musiikin kurssille, kolme tehtävää, jotka liittyivät kurssilla käsiteltyyn ilmiöön "Rytmimusiikki". Kurssilla oli 32 opiskelijaa.

MoPo toimii vähän kuin Facebook: sinne voi liittää omia äänitteitä, mediapaloja, kuvia ja linkkejä tai kommentoida opettajan sekä muiden ryhmäläisten laittamaa materiaalia.

Tehtävien tarkoituksena oli aktivoida opiskelijat havainnoimaan kurssilla käsiteltävää ilmiötä myös omassa arjessaan. Esimerkiksi, kun opiskelija vapaa-ajalla kulkiessaan kuulee jonkun kurssin aiheeseen liittyvän tsipaleksen, hän voi linkittää sen sivustolle kännykällään, kertoa sen tyylipiirteistä ja muista tekemistään huomioista tai kysyä häntä kiinnostavia asioita. Tai hän voi äänittää omaa musisointiaan ja liittää tälle sivustolle. Eli luoda yhteyksiä sekä merkityksiä arjen ja koulun musiikin opetuksen välille.

Rytmimusiikkia käsiteltiin tietenkin pääosin tunneilla soittaen, laulaen, kuunnellen ja katsellen. Opiskelijat myös rakensivat 5:n hengen ryhmissä oman toivekonsertin. MoPo toimi siis muita tehtäviä täydentävänä, opiskelijoiden omaa musiikkisuhdetta peilaavana ulottuvuutena. Tai ainakin se oli tarkoitus.

Toivoin tätä kautta saavani myös syvällisempää käsitystä opiskelijoiden musiikillisesta ajattelusta, etenkin niiden isoon ryhmään hukkuvien hiljaisempien opiskelijoiden näkemyksistä. Eikähän siitä ole opellekaan haittaa, että vastaan tulee uusia musiikillisia tuttavuuksia. Pysyypähän kärrillä populaarikulttuurin kuumista ilmiöistä, kuten vaikkapa Justin Bieberin imagonmuutoksessa...

Kolme tehtävää olivat:

1. Oma musiikillinen tavoite 
Tavoite voi olla tiedollinen tai taidollinen, mutta jotakin muuta kuin "jou, päästä läpi kurssista".Opiskelijat sommittelivat omaan musiikilliseen tavoitteeseensa liittyviä kuvia tai äänittivät itse omaa soittoaan/ puhettaan/ lauluaan ja liittivät mediapalat tehtävä- sivustolle. Tämä tehtävä oli selvästi kiinnostava ja ratkaisut olivat luovia, toteutuksessa hyödynnettiin monipuolisesti kuvaa, soittimia sekä ääntä. Tehtävä myös tehtiin osana musiikin tuntia, joten se saattoi osaltaan vaikuttaa onnistumisprosenttiin.

2. Ääniefektit
Olimme käsitelleet tunnilla rytmilauluun liittyviä äänenkäytöllisiä tehokeinoja (mm. belting, jodlaus, overdrive jne). Tähän tehtäväpalkkiin liitin 4 ääninäytettä (Cranberries - Zombie, Hank Williams - Lovesick Blues, Louis Armstrong - What a Wonderful World, Christina Aquilera - Fighter), joita opiskelijat kommentoivat. Opiskelijan tehtävänä oli tunnistaa käytetty efekti sekä ehdottaa itse omasta mielestä kiinnostavasti ääntä käyttäviä laulajia. Tämän tehtävän opiskelijat tekivät hyvin vaihtelevasti. Osalla oli vaikeuksia päästä kännykällä tai tietokoneella sivustolle, osa ei muistanut tunnuksiaan, osa ei ymmärtänyt tehtävää jne. Muutamaa opiskelijaa tehtävä selvästi kiehtoi ja heiltä tuli todella pohdittuja kommentteja, he myös laittoivat hyvin perusteltuja kiinnostavia esimerkkejä itsekin.

3. Musiikkipäiväkirja
Musiikkipäiväkirja- osioon opiskelija sai melko vapaasti lisätä joko äänityksiä omasta musisoinnistaan tai itse kuuntelemastaan musiikista. Tässä tehtävässä oli noin 10 erittäin aktiivista opiskelijaa, jotka päivittivät omaa musiikkipäiväkirjaansa ahkerasti. Syntyi myös mielenkiintoista, vastavuoroista keskustelua musiikista. Suurin osa ryhmästä oli kuitenkin joko epäaktiivinen tai täytti musiikkipäiväkirjaa rutiininomaisesti.

Kurssin päätyttyä

Yhden jakson kestänyt MoPo-pilotti on nyt päättynyt eikä kaikki mennyt ihan toiveiden mukaan.

Opiskelijat räpläävät värkkejään suhteellisen aktiivisesti vapaa-aikanaan (ja jotkut yrittävät aktiivisesti salaräpläystä oppituntien aikanakin), mutta yhden oppijakson kestäneen MoPo-pilotin perusteella eivät kyllä opetustehtävien tekemiseen. Vai olivatko tehtävät epäkiinnostavia?

Lisäksi kännykän tai tabletin käyttö on edelleen monille yllättävän hankalaa. Ei ole suinkaan itsestäänselvää, että "kaikki" lukioikäiset osaavat liittää tiedostoja, puhumattakaan tehtävien syvällisemmän funktion ymmärtämisestä. Tässä kohtaa on pohdittava opiskelijoiden eriarvoisuutta: kaikilla ei ole käytössään verkkotyöskentelyyn soveltuvaa vempainta. Pitäisikö olla? Syksyllä lukion alottaneille suositeltiin oman läppärin hankkimista siksikin, että nyt opintonsa aloittaneet kirjoittavat osan aineista sähköisesti vuonna 2016. Jatko-opintoja ajatellen: yliopisto-opiskelijat tekevät muistiinpanonsa omilla kannettavillaan.

Opettajalle tämä kokeilu oli ison ryhmän kanssa työläs ja aikaa vievä. Itse palvelinta täytyy kehittää selkeämpään suuntaan, tällä hetkellä opiskelijoiden kommentit ja lisäykset katoavat nopeasti viestivirrasta ja opettajan pitäisi olla koko ajan langoilla. Opiskelijoiden rekisteröityminen tai mediapalan liittäminen ei aina suju sovelluksesta johtuen.

Pienempi opiskelijaryhmä helpottaisi myös käytäntöjä, niin kuin soitintenkin kanssa, mutta siitä saan vain unelmoida.Yksi vaihtoehto olisi myös, että mobiilisovellustehtävät olisivat vapaaehtoisia eli ne, jotka eivät voi sitoutua verkkotyöskentelyyn, tekevät jonkun vaihtoehtoisen tehtäväkokonaisuuden. Tuplasti lisää tarkastettavaa opelle. Mutta veisikö se (vapaaehtoisuus) eteenpäin sähköisen opetuksen ilosanomaa siinä mittakaavassa, kun sitä tällä hetkellä koulumaailmassa levitetään?

Tunteeni MoPon suhteen ovat ristiriitaiset. Tässä on vielä paljon mietittävää. Perusmusisointi on ehdottomasti kaiken A ja O. Paras väline musiikin käsitteiden sisäistämiseen on itse tekeminen, musiikki on toiminnallinen taidemuoto. Oikein kehiteltynä ja toimivassa sovelluksessa verkkotehtävät voivat innostaa ja lisätä mahdollisuuksia musiikin ymmärtämiseen JA tekemiseen. Sekä ennen kaikkea helpottaa käytäntöä: on olemassa opetuskäyttöön tarkoitettu sovellus, jonne voi linkittää kuultavaa tai opiskelijoiden tuottamaa materiaalia.

Aionkin jatkossa käyttää MoPoa enemmän pari- tai pienryhmätoimintaan ja kehittää sellaisia tehtäviä, jotka vaativat nimenomaan musiikillista keksintää ja kokeilua.