Laulajapojan ehdotus ja muita muistoja Maaritista

Paras hetki aamussa: kupissa kahvia, edessä Hesari ja levyllä laulaa Maarit!
Lasten riita, tora ja tappelu on päättynyt halauksiin ja yhteinen rakennusprojekti, Projekti Maja, on valmis. Äiti saa rauhassa fiilistellä ja upota muistoihinsa.

Tunnelmamusan valintaa ei tarvinnut tänään kahta kertaa miettiä, sen verran vaikuttava oli eilisillan VAIN ELÄMÄÄ ja ikisuosikkini Maarit! Muisto, jos toinenkin nousi mieleni syövereistä näiden laulujen kautta.

Asuin opiskeluaikoina eli 1990-luvun alkupuolella Lapinlahdenkadulla ja lenkkeilin usein Hietaniemen hautausmaan maisemissa. Silloin mukana kulki Sonyn kannettava kasettisoitin (siis C-kasettisoitin, voehan vitalis, että siitä on aekoo!), jossa joskus oli Maaritin musaa. Erityisen vaikuttava oli Tuskan tanssi, jota valitettavasti ei eilisessä tv-ohjelmassa kuultu. Ei ollut parikymppisen musiikin opiskelijan elämä pelkkää biletystä ja duurisointua etteikö olisi kolahtanut tämä teksti:

Tanssin mä vaan,
tanssin aamuun kalpeaan,
kukkivan nummen taa,
ei tätä tuskaa vaan irti saa.

Lainaa vain lauloin kummitytön kastejuhlassa. Tai lauloin ja lauloin... Olen valitettavan hyvä herkistymään herkissä tilaisuuksissa - nykyään tajuan jo kieltäytyä esiintymispyynnöistä läheisten synttäreillä, häissä ja hautajaisissa. Joka tapauksessa, tuo kastejuhla oli monellakin tapaa merkittävä: parhaan ystävän esikoistytär ja minun ihana kummityttöni oli vihdoin siinä ja sain alkaa tutustumisen häneen. Lisäksi olin tavannut edellisenä iltana tulevan mieheni, jonka kanssa vaihdoimme kastejuhlassa muutaman mukavan tekstarin. Tuolloin en tietenkään tiennyt, että tästä miehestä tulee parin vuoden päästä lasteni isä, mutta sellainen erityinen fiilis tästä kohtaamisesta kyllä oli heti ensihetkestä. Ja tässä nyt ollaan - 7 vuotta myöhemmin, hymyjä ja halauksia, raskausarpia, riitoja ja sovitteluja, enterorokkoja ja valvottuja öitä, mutta myös rutkasti rakkautta rikkaampina! Voitte siis arvata, että Juha Tapion eilinen tulkinta laulusta ei säästänyt Nessuja!

Opevuosillani törmäsin taannoin Neitoon ja ylioppilaaseen yllättävässä tilanteessa. Laulajapoika säntäsi musaluokkaan innoissaan kera Ehdotuksen. Käytiin seuraavanlainen keskustelu:

Laulajapoika: "Nyt ois hyvä biisi kevään lakkiaisiin!"
Musaope: " No?"
Laulajapoika: "Neito ja Ylioppilas! Tosi hieno biisi, Maaritin!"
Musaope (ei halua lannistaa heti kättelyssä): "Ööööö... Ootko miettinyt sitä tekstiä, että mistä se kertoo?"
Laulajapoika: "No ylioppilaasta."
Musaope: "Nii-iin, mutta siis, sen syvempi merkitys, kun sehän päätyy nuoren naisen itsemurhaan? Että ehkä ei ole oikein lakkiaisjuhlan tunnelmaa kohottava teksti."
Laulajapoika: "Nii, mut ei ne niitä sanoja kuuntele!"

No, tämä hieno biisi ja surullinen tarina eivät kuitenkaan lakkiaisohjelmaan päätyneet, koska Musaope epäili, että juhlayleisön tekstin ymmärtäminen saattaisi kuitenkin olla syvällisempää tasoa kuin tuon lauluun ihastuneen nuoren miehen.

Oothan kuullut neitosen
yksin pyörtyneen kirkkoon kerran
vuoksi häiden Ylioppilaan
nuoren herran?

Oothan kuullut neitosen
kosken kuohuihin juosseen kerran
vuoksi julmien valheiden
ylioppilaan, nuoren herran?