tiistai 31. joulukuuta 2013

Vuoden 2013 parhaat

Näin vanhan vuoden päättyessä sitä aina summaa kuluneen vuoden parhaat ja pahimmat hetket. Tässä minun musiikillisen ynnäilyni tulos eli musiikilliset kohokohdat menneeltä vuodelta.

Helmikuu -  Pekko Käppi ja Faarao Pirttikangas Kuopiossa

Kahdenkeskinen aika siipan kanssa on viimeisten vuosien aikana ollut todella harvassa (lapset 2 ja 5), mutta sattuipa hiihtolomalla niin, että mummopalvelut olivat käytössä viikonlopun ajan! Niinpä lähdimme kahdestaan Kuopijjoon. Kahden vuorokauden luksusviikonloppu hotellissa, keskustelua niin, että sai sanoa lauseensa rauhassa loppuun, laskettelua Tahkolla, hyvää ruokaa, romantiikkaa ja musiikkia - kelpaisi varmaan teillekin!

Etukäteen olin seikkaillut Kuopion seudun tapahtumissa ja bongannut sieltä minua kiinnostavan keikan: Pekko Käppi ja Faarao Pirttikangas! Tiesin, että  miehelläni ei ole aavistustakaan keitä nämä heebot ovat ja mainintani "rajusta kansanmusamenosta" hieman herätti kummastusta. Sain kuitenkin houkuteltua miehen kuuntelemaan. Ja ilta oli yksi parhaista ikinä! Maagista tykitystä jouhikolla, hardrockmaista kitarointia itsetehdyllä instrumentilla, Käpin ääni ja hypnoottinen esitystapa - kuin mannaa sataisi taivaasta!

Toukokuu - Robin Hood- musikaali

Ammatilliselta puolelta yksi koko elämäni hienoimmista kokemuksista oli täysin omin voimin toteutettu Robin Hood- musikaaliprojekti. Käsikirjoitus tehtiin opiskelijoiden improvisointien pohjalta itse, ohjaus työparini ilmaisutaidon opettajan kanssa. Työmäärän puolestahan se oli täysin hullun hommaa, mutta lopulta lavalla oli lähes 50 opiskelijaa 4:stä eri ryhmästä. Upeita nuoria lahjakkaita ihmisiä!

Kesäkuu - Järvenpään puistoblues



Järvenpään Puistoblues Kesäkuu 2013 Lavalla Q. Stone
Puistobluesissa kohokohdat (meille) olivat Q. Stone ja Curtis Salgado. Kuuntelin lukioikäisenä Q. Stonea hyvinkin aktiivisesti ja siksi "päiväanavaus" osui makeasti nostalgiahermoon. Ja Salgado, no blues-soulmestari groovasi täydellisesti!












Heinäkuu - Norppaooppera ja Macbeth

Timo-Juhani Kyllönen: Norppaooppera

Lähdin Norppaoopperaan mukamas lapsen takia - tosiassa halusin itse nähdä sen. Olin itse 5v, kun hurahdin oopperaan nähdessäni Joonas Kokkosen Viimeiset kiusaukset mustavalkotelkkarista - ei ihan helpoimmasta päästä ensimmäiseksi oopperakokemukseksi.

Eli siis, Tinttarellan kanssa Norppaoopperaan. Ajoitus taisi mennä autossa istumisen takia pieleen, sillä tyttö pyöri kuin väkkyrä ja vaikka katsomista ja kuulemista olisi ollut monenlaista, aika paljon meni ohi, kun tekstistä ei saanut selvää.

No mikä siinä sitten nostaa kokemuksen kärkikaartiin? Norppaäidin (Melis Jaatinen) aaria! Yksistään se oli minulle hieno kokemus. Upea, tuore ääni ja kaunista laulamista.

Giuseppe Verdi: Macbeth

Viime kesänä tämä ihana produktio oli jälleen Savonlinnan ohjelmisossa ja täytyihän se kokea, ensimmäistä kertaa katsomon puolella.




Noitarooli Macbethissa Olavinlinnassa kesällä 2001, oma kuva

Lauloin kesällä 2001 Savonlinnan    Oopperajuhlakuorossa ja yksi parhaista produktioista oli Verdin Macbeth, jossa olin "noitaporukassa". Luonnerooli?











Vaikka tunsinkin musiikin ja tarinan todella hyvin, oli mielenkiintoista nähdä nyt kokonaisuus. Aiemmin olin lymyillyt jossakin linnan onkaloissa ja odottanut omaa vuoroani, mutta nyt näin koko teoksen ja ymmärsin paremmin ohjaajan vision.

Pidin todella paljon Lady Macbethin roolin laulaneesta Csilla Borossista, sen sijaan kaipasin Macbethiksi Jorma Hynnisen värikylläistä baritonia.



Heinä-elokuu - Laulukurssi

Heinäkuun lopulla menin laulukurssille "Löydä äänesi mahdollisuudet", opettajina mm. Aija Puurtinen ja Ritva Eerola.

Kurssi oli todella antoisa: kokonainen viikko omaa musisointia, ei työasioihin liittyvää, vaan pelkästään minulle! Luokkatila, jossa voin vain laulaa ja soittaa, ilman että joku tärppinen nykii hihasta ja huutaa: "Äiti ei saa laulaa!" tai "Äiti, miksi sinä laulat noin kovaa?"

Ah, sielun ja ruumiin ravintoa. Vaikka samalla tietenkin myös ammattitaidon ylläpitoa eli äänenhuoltoa.

Elokuu - Flow Ravi Coltrane ja Ricky Tick Big Band

Flow-festivaali 2013, taustalla Ricky Tick Big Band
Sydämessäni on iso paikka bebop/hardbop- pohjaiselle modernille jazzille. Vaikka en siitä teknisesti ottaen paljoakaan ymmärrä, kuuntelen ja fiilistelen sujuvasti.

Ravi Coltrane Quintet oli siinä mielessä upottava kokemus - oli ihana katsella ja kuunnella vähäeleistä, mutta tapahtumarikasta soitoa. Tunnistin teeman sieltä, toisen täältä ja seurasin soittajien sanatonta viestintää. Tämä toimii minulle parhaiten livenä. Mahtava kokemus!


Ricky Tick Big Bandin ja Julkisen sanan swing-rap-yhdistelmä liikutti toisella tavalla, pisti minut ihan konkreettisesti hytkymään. Jos joku olisi kymmenen vuotta sitten hehkuttanut tällaista fuusiota, olisin hieman ihmetellyt, mutta näin tyylikkäästi toteutettuna big band sovitukset ja napakat rap-tekstit kärkitason räppääjilta osuvat kultasuoneen

Loka-marraskuu - Mozart: Requiem

Teimme talkoomeiningillä paikalliseen kirkkoon muistokonsertin ja pyhäinpäiväkonsertin. Ison kuoron ja orkesterin kanssa oli hieno kokemus päästä laulamaan tätä ihanaa teosta, syksyn kohokohta!



Lasten  musahetket

Sellainen iltamenoja rajoittava periaate meillä on, että arkiviikkojen illat rauhoitetaan perheelle ja viikonloppumenoissakin pidetään linjaa "yksi-mummolan-yö-kuukaudessa" lapsille. Eli moni todella kiinnostava konsertti tai keikka jää välistä, mutta onneksi vuoteen mahtuu lisääntyvässä määrin myös ilahduttavaa kotimusisointia. (Välillä tosin toteutuu sanonta suutarin lapsen kengistä eli äiti ei aina jaksa laulaa, mutta onneksi lasten iskä rentoutuu kitaroimalla, ja Kumkvatti (2,5) lähtee jo mielellään soittokaveriksi).

Parhaita musahetkiä lasten kanssa ovat: Kumkvatin oma biisi "Betoniauto" - ennenäkemätön mossaus-crowlaus-esitys täydellisellä rockrock-asenteella, musiikkisatu-improvisaatiot pimeässä huoneessa molempien lasten kanssa instrumentteina mm. ukulele, melodica, tinapilli, kantele, triangeli, clavesit, lasten kanssa yhdessä lauletut joululaulut, Tinttarellan muskarin joulujuhla, Kumkvatin rumpusoolot, Mimmien talvi- konsertti, autolaulut matkoilla... ja paljon paljon muuta!

Näiden muisteloiden myötä toivotan sinulle

Kaikkea hyvää ja kaunista vuoteen 2014!



sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Eräänlainen erotarina - Joulu ilman suklaata

Minä ja suklaa,  se on suurta rakkautta! Mikään ei voisi meitä erottaa - eivät surut taikka ilot, eivät edes karttuvat kilot! Näin kuvittelin, kunnes koitti päivä noin vuosi sitten ja hetki, kun päättymättömäksi luultu kuitenkin päättyi.

Jälkeenpäin ajateltuna ymmärrän, että kaikki alkoi toisen lapsemme syntymästä 2,5 vuotta sitten. Äityslomani aikana huomasin, että kaikki ei ole enää kuin ennen. Olin sairastanut vuoden sisällä 5 kertaa äänihuulten tulehduksen. Eli 5 kertaa olin menettänyt ääneni totaalisesti ja joutunut joka kerta pari viikkoa lähinnä elehtimään ajatukseni ihmisten ilmoille.

Ennen kuin palasin töihin kävin tapaamassa äänielimistön erikoislääkäriä, foniatria. Puudutusainetta ja peili kurkkuun, laula siinä sitten iiii, hiiii. Tutkimusten perusteella foniatri arveli, että minulla saattaisi olla refluksi-oireita eli vatsahapot hyökkivät ylöspäin ja aiheuttavat limakalvoturvotusta kurkunpään alueelle. Ärtyneisiin limakalvoihin myös flunssapöpöt iskevät helpommin. Lääkäri ehdotti happosalpaajakuuria ja kontrollikäyntiä muutaman kuukauden päähän. Sängynpääty minulla jo olikin ylhäällä.

Näin siis meni jonkin aikaa, napsin lääkettä ja olin töissä, välillä oli ihan hyviäkin kausia. Kunnes sitten syksyllä sairastuin flunssaan, enkä malttanut levätä riittävän pitkää aikaa. Oli syksyn lakkiaisia ja joulujuhlia ja muita tapahtumia, kuka siinä nyt ehtii sairastaa? Kyllä joululomalla sitten ehtii hoitaa itsensä kuntoon...

Kun joululoma vuosi sitten koitti, olin äänetön. Joulujuhlissa en laulanut ääntäkään. En lukenut lapsille iltasatua kuukauteen, en voinut viettää iltaa ystävien kanssa mukavasti jutustellen. Kun joululoma läheni loppuaan, eikä ääni ollut palaillut edes pätkittäin ja flunssa oli kuitenkin jo ohitettu, huolestuin todella.

Samaan saumaan eräs hyvää tarkoittava ihminen sattui vielä kertomaan minulle refluksi-vaivasta kertovasta tutustaan, jonka ääni muuttui ihan möreäksi ja matalaksi refluksin seurauksena. Siitä nousi mieleeni sellainen kauhuskenaario, että päätin tehdä kaikkeni tilanteen haltuun saamiseksi.

Tässä vaiheessa elämää ääneni on, paitsi työvälineeni, myös olennainen osa identiteettiäni. Sen lisäksi, että pahimillani mietin, joudunko mahdollisesti vaihtamaan ammattia, jouduin myös pohtimaan, mitä olisin, jos menettäisin oman ääneni.

Otin selvää ruokavaliosta, kävin antioksidanttiklinikalla sekä gastroskopiassa (mahalaukun tähystyksessä) - kokemus, jota ilman olisin voinut oikein hyvin elää, mutta ei siitä nyt sen enempää. Ruokavalion vedin todella tiukaksi: viljat pois, sokeri pois, kaikki vatsaoireita aiheuttavat ruoka-aineet (tomaatti, pavut, kaalit, hiiva, kahvi, alkoholi, hiilihappojuomat jne) pois. Ja kun sanon "sokeri", tarkoittaa se myös hedelmiä. Pois pois pois. Pidin myös ruoka- sekä oirepäiväkirjaa. Menin myös yli kymmenen vuoden jälkeen laulutunneille - joilla käyn edelleen säännöllisen epäsäännöllisesti.

Niin, suklaan kanssa emme siis "kasvaneet erillemme", mutta tavallaan voi sanoa, että meille tuli sovittamattomia ristiriitoja. Ristiriidoista huolimatta tunteeni suklaata kohtaan olivat hyvin voimakkaat ja epäilenkin, etten olisi pystynyt jättämään tätä addiktioni kohdetta ilman jatkuvaa äänen menetystä tai sen pelkoa. Suklaa on nimittäin refluksioireiden aiheuttaja numero 1.

Ainoastaan halu laulaa oli suurempi kuin intohimoni suklaaseen.

Saatat ihmetellä, että näinköhän vain pystyin todellakin jättämään suklaan kertaheitolla? Ja aivan aiheesta.

Ensimmäiset 4 kuukautta tiukan linjan ruokavalion kanssa meni lujalla päättäväisyydellä, mutta kun siitä seurauksena minua alkoikin vaivata anemia,  oli pakko laajentaa skaalaa. Pääosin noudatan silti edelleenkin gluteenitonta ruokavaliota ja vältän oireita aiheuttavia tekijöitä, mutta saatan muutaman kerran viikossa syödä jotakin tiukan linjan ulkopuolelta. Ääni on kuntoutunut, ei täydellisesti, mutta pitkiä poissaoloja ei ole vuoden sisällä ollut.

Olen myös kehittänyt oman taistelutaktiikan käheyttä vastaan ja jaan sen tässä mielelläni kanssanne, siltä varata, että joku muukin kärsii äänen käheydestä tai refluksista. Nämä keinot otan välittömästi käyttöön flunssan tai käheyden ilmaantuessa:

1. Kostutin yöksi tai kosteaa pyykkiä kuivumaan makkariin yöksi. Suositellaan sekä lapsille että aikuisille (foniatrin vinkki)
2. Nenäkannu - toivon, että en enää tarvitsisi sinua.
3. Sokerit ja ainakin valkoinen jauho nollille (vinkki poimittu useista tulehduspohjaisten sairauksien ruokavaliosuosituksista).
4. Vesipiipulla höyrytys aamuisin ja iltaisin (foniatrin vinkki).
5. C-vitamiinia tuplasti, sinkkiä
6. Jos flunssasta on kyse, niin Karolus-mikstuuraa luontaistuotekaupasta.
7. Sitruunavettä, puristetaan sitruunamehu tuoreesta sitruunasta esim. 0, 33l pulloon. (Vaikka sitrushedelmät yleensä lisäävät närästysoireita, sitruuna toimii toisin - tämä on laulunopettajani antama, hyväksitodettu vinkki).
8. Silicum Tonic, nestemäinen piihappovalmiste auttaa sekä vatsaoireisiin että limakalvojen kunnossa pitoon (vinkki Kaarlo Jaakolan kirjasta Vatsa kuntoon)

Näiden vinkkien avulla olen jättänyt happosalpaajalääkeet satunnaisia kertoja lukuunottamatta pois ja löytänyt jälleen hukassa olleen ääneni. Yhtä tasapainoilua tämä silti edelleen on. Vuoden sisällä pari kertaa olen sortunut maistiaisiin, mutta se ei onneksi ole kaatanut koko korttipakkaa. Joskus hyvin hyvin heikkona hetkenä saatan myös nuuhkaista suklaata.

Tässä joulun alla suklaa yrittää jälleen palata elämääni: ihminen ruuhkabussissa saattaa mutustaa suklaapatukkaa, konvehtirasioita puskee ovista ja ikkunoista, mainokset pursuavat herkullisia suklaanamuja ja hymyillen mutustelevia kasvoja... Tämä kaikki tietenkin nostaa tukahdetut tunteet pintaan.

Tänä jouluna olen kuitenkin ollut laulukunnossa ja paljastan teille vielä viimeisen terveysvinkin: Laulamisesta saa suurimmat kiksit! Ääni auki ja dopamiinit kattoon - suklaattomasti!








Jouluiloa ja rauhaa,
lepoa ja hetkiä rakkaiden kanssa. Jouluusi toivon sitä, 

mitä eniten joululta kaipaat. 
- Musaope              





perjantai 6. joulukuuta 2013

Musaope MoPon kyydissä

Opetuksen siirtyminen verkkoon kiihtyy kiihtymistään. Tästä on kuultu ja luettu pitkin viime viikkoa mm. PISA- tutkimuksen tulosten yhteydessä, eilisillan A-Talkissa ja Ylioppilaiden liiton teettämässä tutkimuksessa.

Tämän hetkistä tapahtumien tilaa voisi verrata sävellysmuotoon nimeltä sonaattimuoto, siinä sävellyksen rakenne on seuraavanlainen: teeman esittely - kehittely - kertaus. Olemme nyt ikään kuin "esittely ja kehittelyvaiheessa" eli uusiin työmuotoihin tutustumisessa, niiden haltuun ottamisessa. Ehkä muutama uudismielinen on jo edennyt kehittely-osuuteen, mutta suurin osa opettajista yrittää saada tolkkua kymmeniin erilaisiin verkko-sovelluksiin: google.drive, quizlet, skydrive, sites.google, mobiiliportfolio... Tässä vilinässä saattaa helposti unohtua se, että  sisältö on tärkein, ei se että nyt vaan pyöritään verkossa, kun se nyt vaan on nykyaikaa.

Seuraavassa kirjoituksessa kerron ensimmäisestä, pienimuotoisesta mobiilioppimiseen liittyvästä musiikin kurssille suunnittelemastani opetuskokeilusta. Tämä ei siis sisällä perinteistä teknologian käyttöä musiikin opetuksessa eli tiedon hakua netistä tai tietokoneohjelmalla musiikin tekemistä, vaan opetus - oppimistehtäviä lähes reaaliaikaisesti verkossa. Varoitus: saattaa kiinnostaa musiikinopettajakollegoitani, mutta en niinkään tiedä tämän kiinnostusarvoa muille lukijoille.

Opetuskokeilu MoPo eli mobiiliportfoliosovellus - mitä, miksi ja miten meni


Rakensin MoPo- sivustolle (lukio.mopo.livingjunction.com) mu1- kurssille eli lukion ainoalle pakolliselle musiikin kurssille, kolme tehtävää, jotka liittyivät kurssilla käsiteltyyn ilmiöön "Rytmimusiikki". Kurssilla oli 32 opiskelijaa.

MoPo toimii vähän kuin Facebook: sinne voi liittää omia äänitteitä, mediapaloja, kuvia ja linkkejä tai kommentoida opettajan sekä muiden ryhmäläisten laittamaa materiaalia.

Tehtävien tarkoituksena oli aktivoida opiskelijat havainnoimaan kurssilla käsiteltävää ilmiötä myös omassa arjessaan. Esimerkiksi, kun opiskelija vapaa-ajalla kulkiessaan kuulee jonkun kurssin aiheeseen liittyvän tsipaleksen, hän voi linkittää sen sivustolle kännykällään, kertoa sen tyylipiirteistä ja muista tekemistään huomioista tai kysyä häntä kiinnostavia asioita. Tai hän voi äänittää omaa musisointiaan ja liittää tälle sivustolle. Eli luoda yhteyksiä sekä merkityksiä arjen ja koulun musiikin opetuksen välille.

Rytmimusiikkia käsiteltiin tietenkin pääosin tunneilla soittaen, laulaen, kuunnellen ja katsellen. Opiskelijat myös rakensivat 5:n hengen ryhmissä oman toivekonsertin. MoPo toimi siis muita tehtäviä täydentävänä, opiskelijoiden omaa musiikkisuhdetta peilaavana ulottuvuutena. Tai ainakin se oli tarkoitus.

Toivoin tätä kautta saavani myös syvällisempää käsitystä opiskelijoiden musiikillisesta ajattelusta, etenkin niiden isoon ryhmään hukkuvien hiljaisempien opiskelijoiden näkemyksistä. Eikähän siitä ole opellekaan haittaa, että vastaan tulee uusia musiikillisia tuttavuuksia. Pysyypähän kärrillä populaarikulttuurin kuumista ilmiöistä, kuten vaikkapa Justin Bieberin imagonmuutoksessa...

Kolme tehtävää olivat:

1. Oma musiikillinen tavoite 
Tavoite voi olla tiedollinen tai taidollinen, mutta jotakin muuta kuin "jou, päästä läpi kurssista".Opiskelijat sommittelivat omaan musiikilliseen tavoitteeseensa liittyviä kuvia tai äänittivät itse omaa soittoaan/ puhettaan/ lauluaan ja liittivät mediapalat tehtävä- sivustolle. Tämä tehtävä oli selvästi kiinnostava ja ratkaisut olivat luovia, toteutuksessa hyödynnettiin monipuolisesti kuvaa, soittimia sekä ääntä. Tehtävä myös tehtiin osana musiikin tuntia, joten se saattoi osaltaan vaikuttaa onnistumisprosenttiin.

2. Ääniefektit
Olimme käsitelleet tunnilla rytmilauluun liittyviä äänenkäytöllisiä tehokeinoja (mm. belting, jodlaus, overdrive jne). Tähän tehtäväpalkkiin liitin 4 ääninäytettä (Cranberries - Zombie, Hank Williams - Lovesick Blues, Louis Armstrong - What a Wonderful World, Christina Aquilera - Fighter), joita opiskelijat kommentoivat. Opiskelijan tehtävänä oli tunnistaa käytetty efekti sekä ehdottaa itse omasta mielestä kiinnostavasti ääntä käyttäviä laulajia. Tämän tehtävän opiskelijat tekivät hyvin vaihtelevasti. Osalla oli vaikeuksia päästä kännykällä tai tietokoneella sivustolle, osa ei muistanut tunnuksiaan, osa ei ymmärtänyt tehtävää jne. Muutamaa opiskelijaa tehtävä selvästi kiehtoi ja heiltä tuli todella pohdittuja kommentteja, he myös laittoivat hyvin perusteltuja kiinnostavia esimerkkejä itsekin.

3. Musiikkipäiväkirja
Musiikkipäiväkirja- osioon opiskelija sai melko vapaasti lisätä joko äänityksiä omasta musisoinnistaan tai itse kuuntelemastaan musiikista. Tässä tehtävässä oli noin 10 erittäin aktiivista opiskelijaa, jotka päivittivät omaa musiikkipäiväkirjaansa ahkerasti. Syntyi myös mielenkiintoista, vastavuoroista keskustelua musiikista. Suurin osa ryhmästä oli kuitenkin joko epäaktiivinen tai täytti musiikkipäiväkirjaa rutiininomaisesti.

Kurssin päätyttyä

Yhden jakson kestänyt MoPo-pilotti on nyt päättynyt eikä kaikki mennyt ihan toiveiden mukaan.

Opiskelijat räpläävät värkkejään suhteellisen aktiivisesti vapaa-aikanaan (ja jotkut yrittävät aktiivisesti salaräpläystä oppituntien aikanakin), mutta yhden oppijakson kestäneen MoPo-pilotin perusteella eivät kyllä opetustehtävien tekemiseen. Vai olivatko tehtävät epäkiinnostavia?

Lisäksi kännykän tai tabletin käyttö on edelleen monille yllättävän hankalaa. Ei ole suinkaan itsestäänselvää, että "kaikki" lukioikäiset osaavat liittää tiedostoja, puhumattakaan tehtävien syvällisemmän funktion ymmärtämisestä. Tässä kohtaa on pohdittava opiskelijoiden eriarvoisuutta: kaikilla ei ole käytössään verkkotyöskentelyyn soveltuvaa vempainta. Pitäisikö olla? Syksyllä lukion alottaneille suositeltiin oman läppärin hankkimista siksikin, että nyt opintonsa aloittaneet kirjoittavat osan aineista sähköisesti vuonna 2016. Jatko-opintoja ajatellen: yliopisto-opiskelijat tekevät muistiinpanonsa omilla kannettavillaan.

Opettajalle tämä kokeilu oli ison ryhmän kanssa työläs ja aikaa vievä. Itse palvelinta täytyy kehittää selkeämpään suuntaan, tällä hetkellä opiskelijoiden kommentit ja lisäykset katoavat nopeasti viestivirrasta ja opettajan pitäisi olla koko ajan langoilla. Opiskelijoiden rekisteröityminen tai mediapalan liittäminen ei aina suju sovelluksesta johtuen.

Pienempi opiskelijaryhmä helpottaisi myös käytäntöjä, niin kuin soitintenkin kanssa, mutta siitä saan vain unelmoida.Yksi vaihtoehto olisi myös, että mobiilisovellustehtävät olisivat vapaaehtoisia eli ne, jotka eivät voi sitoutua verkkotyöskentelyyn, tekevät jonkun vaihtoehtoisen tehtäväkokonaisuuden. Tuplasti lisää tarkastettavaa opelle. Mutta veisikö se (vapaaehtoisuus) eteenpäin sähköisen opetuksen ilosanomaa siinä mittakaavassa, kun sitä tällä hetkellä koulumaailmassa levitetään?

Tunteeni MoPon suhteen ovat ristiriitaiset. Tässä on vielä paljon mietittävää. Perusmusisointi on ehdottomasti kaiken A ja O. Paras väline musiikin käsitteiden sisäistämiseen on itse tekeminen, musiikki on toiminnallinen taidemuoto. Oikein kehiteltynä ja toimivassa sovelluksessa verkkotehtävät voivat innostaa ja lisätä mahdollisuuksia musiikin ymmärtämiseen JA tekemiseen. Sekä ennen kaikkea helpottaa käytäntöä: on olemassa opetuskäyttöön tarkoitettu sovellus, jonne voi linkittää kuultavaa tai opiskelijoiden tuottamaa materiaalia.

Aionkin jatkossa käyttää MoPoa enemmän pari- tai pienryhmätoimintaan ja kehittää sellaisia tehtäviä, jotka vaativat nimenomaan musiikillista keksintää ja kokeilua.