"Ja sit mul ois sellainen tosi hyvä idea..."

Opiskelijaporukka lähestulkoon kierii lattialla naurusta. Perjantain koulupäivä on itseasiassa jo päättynyt, mutta musikaalin käsikirjoittajatiimi ei malta lähteä, vaan vielä heitellään ideoita ja juttu luistaa sellaiseen tahtiin, että kirjuri ei meinaa pysyä kartalla. Välillä jutellaan jostain ihan muusta, mutta suurimmaksi osaksi pysytään jopa aiheessa!

- "Ja sit mul ois sellainen tosi hyvä idea..." 

- "Se voitais toteuttaa käytännössä niin, että..." 

Varsinaista ongelmanratkaisua on pohtia, miten villit ideat voidaan konkreettisesti toteuttaa koulun näyttämöllä. Ensin on kuitenkin voitava ideoida vapaasti ja luotettava siihen, että tekniset ratkaisut kyllä löytyvät. Tässä porukassa nimittäin on sellaisia kekseliäitä opiskelijoita ja työparini eli ilmaisutaidon opettajammekin on varsinainen velho keksimään keinoja kohtausten sitomiseen yhteen.  Mutta luovaan prosessiin kuuluu aina sellainen pieni pelko, eräänlainen hallitun kaaoksen periaate tai kauhun tasapaino, koska valmista konseptia ei ole, lopputulosta ei tunneta ja voi tapahtua mitä vaan... 

- "Mut millanen musiikki tähän kohtaan sopis?"

Ja onhan meillä musiikki! Musiikin aikana vasta voikin tapahtua mitä vaan. Musiikki voi korostaa, kertoa tai musiikki peittää ja hämätä tai johdattaa tapahtumia eteenpäin. Tai sitten musiikki vain on. Ja se riittää.

- "Hei, mä haluisin tanssii tässä sit sellasen..."

Tämä on työssäni parasta: luovuus, musiikki, ideointi ja keskustelut opiskelijoiden kanssa. Se, kun joku laittaa itsensä oikeasti peliin, innostaa ja rohkaisee muitakin. 

Tämä on nyt 4. kerta, kun lukiossamme toteutetaan musikaali ilmiöpohjaisen oppimisen menetelmin ja tämän kevään ilmiöiksi on valittu tiede ja tulevaisuus. 

Mitä se ilmiöpohjaisuus musikaalin kohdalla oikein tarkoittaa?  Onhan niitä musikaaleja tehty kouluissa jo iät ajat. Olen kiteyttänyt sen itselleni jotenkin näin, että ilmiöpohjaiselle oppimiselle olennaiset autenttisuus, kontekstuaalisuus ja yhteisöllisyys musiikinopetuksessa ja/tai musiikillisessa projektissa ovat:

• autenttisuus: esimerkiksi soitetaan/ lauletaan/ tehdään musiikkia oikeasti oikeilla soittimilla eikä vain lueta siitä, tutustutaan aihepiiriin mm. vierailuiden kautta, otetaan selvää musiikista ja sen merkityksestä suhteessa tieteeseen tai luodaan itse oma visio tulevaisuuden musiikista, opiskelija myös ideoi ja rakentaa itse oman roolinsa
• kontekstuaalisuus: aihe/ ilmiö eli valittu musiikki on todellisesta maailmasta kumpuava aito ilmiö ja kulttuuri, jossa elämme ja kulttuurit, joita tarkastelemme vaikuttavat meihin (tästä en valitettavasti voi selkokielisemmin kirjoittaa, koska muuten paljastan jotakin olennaista tulevan musikaalin juonesta!)
• yhteisöllisyys sekä oppiainerajat ylittävä oppiminen: musikaaliprojektissa opimme yhdessä tekemisen kautta ja tutustumme aihepiiriin esimerkiksi kuvataiteen, historian tai tiede-eksperttien esim. kemian ryhmän kanssa yhteistyötä tehden. Käsikirjoitamme musikaalin myös opiskelijoiden kanssa valitun ilmiön pohjalta, joten dialogissa ja viittauksissa täytyy olla faktat oikein. 

Eli ei mitään outoa vaan varmasti jokaiselle musiikinopettajalle ihan luontevia ja tuttuja toimintatapoja.

- "Ideoidaan nyt vaan, kyllä tää vielä tästä selkenee!"

- "Joo, mä olin viime vuonnakin mukana enkä ainakaa 5 viikkoon tajunnu koko jutusta yhtään mitään!" 

- "Mä en tajunnu viel esityksessäkää yhtään mitään!"

Ja taas nauretaan!

Kun porukka poistuu, kuka minnekin, yksi opiskelija jää vielä muistelemaan viime vuoden musikaaliprojektia.

- "Se oli ihan paras projekti, paras porukka ikinä, missä mä oon ollu! Vaik aluks ei tuntenu oikeen ketään, niin ne isommat opiskelijat otti meidät pienetkin niin hyvin mukaan! Siinä kyllä tutustu toisiin ja pääs tekemään just kaikkee mitä halus."

Lähdin viikonlopun viikkoon todellakin onnellisesti hymyillen, ryhmästä energisoituneena ja odottavalla mielellä. Minkähänlaiseksi juuri tämä porukka muotoutuu? Millainen projekti juuri tästä musikaalista tulee? 

Musaopen musiikkiaakkoset

Ystävän postaus Fab Forty Something -blogissa inspiroi minut kertaamaan omat musiikkiaakkoseni.   Olisin kevyesti voinut jatkaa tätä rönsyilevää muistelua vaikka kokonaisen romaanin verran, mutta  jotain täytyy jättää seuraaviinkin tarinoihin. Tässä kuitenkin poimintojeni tulos eli erään musaopen musiikin ABC, olkaa hyvät!

A Aaronin pianokoulu, siitä se sitten lähti. Kuinka moni muistaa tuon sinikantisen kirjasen? Assosiaatiot, mielikuvat ja se, miten itse musiikin tunnen, liittyvät absoluuttiseen musiikkiin.

Bodil Rantasalo 2008

B Bach. Barokki. Blues. The Beatles. Ja basso - salaisissa unelmissani olen basisti!

C C-kasetti. Kaikkien kasarinuorten sukupolvikokemus: kytätä radion äärellä hyvää biisiä, että ehtii  näpätä rec-nappulaa juuri oikealla hetkellä. Chopin, Frederic, ollessani lapsi, isäni teki pianotutkintoa, jossa soitti mm. Chopinin vallankumousetydiä, siitä jäi vahva muistijälki. Myöhemmin itsekin tykkäsin fiilistellä Chopinin valssien ja masurkkojen kanssa. 

D Dio, Ronnie James. Dopamiini eli mielihyvähormoni, jonka tuotantoa aivoissa musiikki lisää.

E  Elämäkerrat, nautin säveltäjien ja muusikoiden elämäkertojen lukemisesta.

F Fuusiojazz. Koin jazz-herätyksen lukioaikoina. Bändin kanssa ensimmäinen biisi oli Chick Corean Spain ja tajuntani räjähti niistä 13-soinnuista. Fauré, Gabriel: ihastuttavia lauluja, joita joskus vieläkin laulan puutteellisella ranskallani. Fekete Vonat oli suosittu yhtye Budapestin opiskeluvuosieni aikana, mustalaismusiikkivaikutteilla maustettu unkarinkielinen hip hop soi jatkuvasti kaikkialla ja oli todella koukuttavaa! Hittibiisejä löytyy mm. Youtubesta yhtyeen nimellä, kannattaa kuunnella esm. Forró a Vérem (Kuuma vereni). 

G Gruberova, Edita, upea koloratuurisopraano, jota kuulin livenä Budapestissa 1999. Hän kykeni laulamaan aivan taianomaisen hiljaa, ja silti niin kuuluvasti. 

H Harjoittelu, joskus se oli ikävää pakkopullaa, nykyään työssäkäyvänä ja perheellisenä kallisarvoista herkkua. Hiljaisuus, vastapainoa kaikelle äänelle ja hälinälle, jota sekä työ että perhe-elämä sisältävät.

I Ilo ja into, niitä pitää musiikin tekemisessä olla. Isokoski, Soile - sain laulaa tämän suuresti ihailemani tähtisopraanon kanssa samalla lavalla Savonlinnan Oopperajuhlien Gounod:n Faustissa! Ja tietenkin I Was Made For Lovin You, Kissin biisi, joka soi silloin, kun tapasin mieheni. Katseemme kohtasi yli väkijoukon... ja tässä sitä nyt ollaan!

J Joni Mitchell on kulkenut mukana lukiosta asti, erityisesti albumit Blue ja Charles Mingusin kanssa tehty fuusiolevy.

K Kantri kolahti joitakin vuosia sitten eikä ole sen koommin lakannut kolisemasta. Kanteleessa on mielestäni yksi kauneimmista ja terapeuttisimmista sointiväreistä. Tempaudun aina kanteleen äänen mukana johonkin aivan toiseen, ihanaan todellisuuteen. Kanteletar ja Kalevala - suomalaisen musiikin juuret ja ainakin palanen minunkin sieluani siinä mie-kielessä. Kinnunen, Laila, kuuntelen aina keväisin ja erityisesti siivotessa.

L Laulaminen. Leino, Eino. Olin vähän sellainen runotyttö yläaste ja lukioaikoina. Poltin kynttilöitä kuuntelin Loirin Leino -levyt puhki ja kirjoittelin päiväkirjaa. Ja on Leino tänäänkin ajankohtainen, sillä nyt treenaan Leino-ohjelmistoa Open Voicen kanssa Merzi Rajalan uskomattoman hienoina sovituksina. 

M Musiikkiluokka oli taivas minulle lapsena: inspiroiva musiikillinen ympäristö. Kauhulla luen uutisia musiikkiluokkien lakkauttamisista nykyään. Päättäjät eivät tiedä, mitä tekevät! Musikaali, tuo kevään työtä teettävä merkki, mutta ah, niin antoisa ja innostava projekti opiskelijoiden ja kollegoiden kanssa! Musikaalit muutenkin, ihan yleisönäkökulmasta, kuuluvat ehdottomasti aakkosiin. Viimeksi näin Arkadian Yhteislyseon lukiolaismusikaalin "Niina" ja sitä ennen Carole Kingin elämään perustuvan musikaalin "Beautiful" Lontoossa.

N Nokkahuilu. Minulla on päärynäpuusta tehdyt altto- ja sopraanohuilut. Aloitin nokkahuilun soiton ala-asteella nokkahuiluyhtyeessä, jatkoin lukiossa yksityistunneilla ja vielä Sibelius-Akatemiassa sivuinstrumenttina sekä vanhan musiikin orkesterissa. Nokkahuilu on yksi hienoimmista (ja parjatuimmista) instrumenteista ikinä. Työssäni en ole muovinokkahuiluja juurikaan soitattanut, mutta olen kyllä sovittanut Paranoidin nokkahuiluyhtyeelle eli ehkäpä jonakin päivänä! 

O Ooppera. Ensimmäinen oopperakosketukseni tapahtui mustavalkotelevision välityksellä.  Kyseessä oli Viimeiset kiusaukset ja olin noin 5-vuotias. Toisen oopperani, Taikahuilun,  näin Savonlinnan Oopperajuhlilla ja niin minusta tuli ikuinen oopperafani. Viimeksi olen nähnyt oopperat Indigo Helsingissä ja Boris Godunov Savonlinnassa. Ja tietysti O myös niin kuin rytmikuoro Open Voice!

P Piano oli pitkään pääinstrumenttini ja on edelleen tärkeä ajatusteni jatke. Pori Jazz, suuntaan sinne jälleen ensi kesänä. Pelle Miljoonaa kuunneltiin ahkerasti parhaan kaverin oranssissa huoneessa 80-luvulla. Pärt, Arvo - aina kun kaipaan hiljentymistä tai meditointia ajatusteni äärellä, kuuntelen Pärtin teosta "Spiegel am Spiegel".

Q Q.Stone, uskomattoman hieno suomalainen, kansainvälisen tason bluesrock-yhtye, jossa vaikuttavat mm. Mikko Kuustonen ja Heikki Silvennoinen sekä Löytyn veljekset. 90-luvulla olin samaisten tyyppien vetämällä bändileirilläkin. Surin kovasti, kun yhtye jäi hiljaiselolle, mutta pari vuotta sitten olin Järvenpään Puistobluesissa kuuntelemassa aivan loistavaa uutta materiaalia!

R Rainbow, pikkuveljeni tutustutti minut tähän kasari-yhtyeeseen, I Surrender, Since You´ve Gone, Catch the Rainbow, ooh...

S Suuri Toivelaulukirja: sain lapsena usein jouluisin lahjaksi yhden kirjan kerrallaan. Osaan edelleen kirjat 1-6 lähes ulkoa. Niitä tuli soitettua ja laulettua aina, kun varsinaiset soittoläksyt eivät kiinnostaneet. Eli usein. 80-luvulla muuta vapaan säestyksen tai kevyen pianonsoiton opetusta, saati materiaaliakaan, ei juuri ollut saatavilla, joten kirjat hyödyttivät näin jälkikäteen katsottuna ammatillisestikin melkoisesti. Sibelius, aina. 

T Taikkari eli Savonlinnan Taidelukio, jossa sain tehdä musiikkia laidasta laitaan. TaKaMus eli Taidelukion Kansanmusiikkiyhtye, jossa lauloin ja soitin. Silloin syttyi edelleen palava rakkaus kansanmusiikkiin ja jazziin. Taikkarin kohokohtia olivat mm. Kaustisten kansanmusiikkifestareilla esiintyminen, Mörköooppera-produktio ja paljon, niin paljon muuta! Toto ja Tower of Power: levyt on kuunneltu puhki ja keikoilla keikuttu! 

U Urut. Meillä oli lapsuudenkodissa isän koko seinän korkuiset harjoitusurut, joiden jalkioissa mönkiminen oli ankarasti kielletty. Isällä oli sellaiset kuluneet kanttorikengät, jotka hän vaihtoi jalkaansa aina soittaessaan. Isän harjoittelua vierestä seuranneena olin lapsena sitä mieltä, että isä osaa stepata.  Ja minä istuin nojatuolissa, lauloin ja sanoitin hiljaa tuota tuttua soittoa: Bachia, Waltheria, Moranconia. Ukulele, sitä opettelen soittamaan seuraavaksi.

V Voice massage. Äänityöläisen kannattaa huoltaa tärkeintä työkaluaan. Käyn Voice Massagessa pari kertaa vuodessa ja välillä se tuntuu kirpeästi kireissä paikoissa. Parin päivän päästä huomaa kuitenkin eron äänen soinnissa lihasten vapautuessa. Viulu, seuraan tyttären viuluopintoja ja haluaisin joskus vielä opetella tätä soitinta itsekin.

W Winterreise, Schubertin laulusarja Wilhelm Müllerin runoihin, kuuluu talviseen maisemaani.

X Xerxes, Händelin ooppera (taas se barokki nousi pintaan!), jonka aaria Ombra mai fu nostaa aina tunteet pintaan.

Y Yhdessä. Parhaimmillaan musiikki on koettuna tärkeiden ihmisten kanssa yhdessä. Musiikki itsessäänkin on vuorovaikutusta, monella tasolla.  

Ä Äänenvoimakkuus ja sen säätäminen kohdilleen on joskus taitolaji.

Ö Örinäkin on joskus paikallaan, tosin olen itse huono siinä, mutta tunnistan kyllä hyvän örisijän ja osaan arvostaa taitavasti ja terveesti tuotettua örinää.   

Mitä sinun musiikkiaakkosiisi kuuluisi? Sitä mietiskellen kannattaa aloittaa tämä lähes keväinen viikko!

Musiikin sähköinen oppikirja - miten se toimii? Toimiiko se?

Minulla ei ole vuosiin ollut käytössä lukion musiikin oppikirjaa, mutta otin viime syksynä käyttöön Tabletkoulun Mu1 Musiikki ja minä -sähköisen oppikirjan. Miksi?

Ensinnäkin halusin tutkia, tuoko sähköinen ulottuvuus jotakin uutta musiikinopetukseen. Toihan se - lisää töitä ainakin aluksi! Ja luovia mahdollisuuksia toiseksi.

Ensimmäinen jakso syksyllä meni itsellänikin kokonaan kirjan käytön opetteluun, joten ei ihme, että pari lukiolaisryhmääkin kummasteli sähköistä kirjaa. Miten paljon harjoituksia on järkevää avata tehtäviksi? Mitkä tehtävät toimivat, mitkä ovat liian vaikeita? Miten rytmitän kirjan käytön musisoinnin kanssa?

Nyt, kun pari "testiryhmää" on ystävällisesti ollut mukana opettajan oppimisprosessissa, koen löytäneeni sopivan tavan hyödyntää tätä kirjaa ennenkaikkea musiikin ehdoilla, ei teknologian.

Pääpaino on aina, ja tulee aina olemaan, musiikillisessa toiminnassa tunneilla. Ja se on myös oppikirjan tarkoitus: materiaali ja tehtävät toimivat valmentavina, avaavina tai syventävinä harjoituksina yhteiselle musisoinnille ja omalle musiikin tuottamiselle, ja tunneilla yhdessä vietetty aika käytetään yhteiseen toimintaan ja luovaan musisointiin (ks. käänteinen luokkahuone).

Nämä Mu1-ryhmät ovat lähes poikkeuksetta suuria, yli 30 opiskelijaa/ryhmä. Perinteisesti olen ollut opettajana suht hyvin kartalla n. 15:sta aktiivisesta opiskelijasta, mutta ison osan ajatukset ja taidot ovat kieltämättä jääneet siinä kaiken äksönin keskellä hieman hämärän peittoon. Sähköisen kirjan suurimpia hyötyjä onkin ollut saada kaikkien opiskelijoiden ääni kuuluviin. 

Viisi vinkkiä sähköisen oppikirjan käyttöä miettiville:

1. Se, että kirja itsessään on sähköisessä muodossa, ei tarkoita, että tehtävät täytyy tehdä/toteuttaa koneella.

Toisin sanoen, jos musiikillinen tehtävänanto on vaikkapa "oman rytmin tuottaminen", niin sitä ei ole pakko tehdä virtuaalirummulla, vaan mahdollisuuksia on monia: voit kuvata vaikkapa kännykällä, kun soitat rumpuja/ teet "cup song"-tyyppisen rytmin/ luot bodyrytmejä yksin tai kaverin kanssa tai voit myös tehdä oman "biitin" koneella jne jne, ja oman rytmin voi sitten linkittää Tabletkoulun vastauskenttään. Tai sitten voi käyttää sitä virtuaalirumpua.

Tässä erään opiskelijan simppeli, mutta toimiva ratkaisu tehtävään (julkaistu luvalla):

Tämä on yksi tärkeimmistä huomioista sähköisen oppimateriaalin käytössä: se antaa opiskelijoille useita eri toteuttamisvaihtoehtoja eli opiskelija voi valita oman, yksilöllisen ratkaisun tai luovan toteuttamistavan, yksin, kaverin kanssa tai ryhmässä.

Ja Tabletkoulun käyttöön ei sen nimestä huolimatta tarvitse hankkia tabletlaitetta, kirja toimii kotikoneella ja läppärillä, jopa kännykällä.

Joskus olen joutunut todella pinnistelemään aivosolujani opiskelijoiden vastauksia tulkitessani, esimerkiksi harmonian tuottamisen tehtävään sain allaolevan vastauksen. Kesti aikansa, ennen kuin ymmärsin mielestäni hieman outojen sointujen liittyvän läppärin koskettimistolla luotuihin sointuihin! Digiaika vs. vanhat aivot...

2. Hyödynnä eriyttämismahdollisuuksia

Toinen lisäarvo tässä sähköisessä lähestymistavassa on se, että opiskelija voi edetä musiikillisessa prosessissa omaan tahtiinsa ja valita tehtäviä oman intressinsä tai kykynsä mukaan. Toisilla kun on ollut musiikkia viimeksi 7-luokalla ja toisilla ryhmästä taas kokemusta musiikkiluokasta tai muuten pitkäaikaisesta musiikkiharrastuksesta.

Sähköisen MU1-oppikirjan sisältönä ovat musiikin elementit: rytmi, harmonia, melodia, sointiväri ja muoto. Erilaisten kirjan harjoitusten kautta opiskelijat tutustuvat näihin osa-alueisiin, tunneilla käytämme ajan käytännön musisointiin, ilmaisuun ja omaan sävellysprojektiin, jossa nämä musiikin elementit "sovelletaan käytäntöön" niin, että opiskelijat yhdessä tekevät oman kappaleen. 

Työtavan biisiprojektissa pienryhmä voi valita itse: kappaleen voi tehdä bändinä ja käyttää iPadia esimerkiksi muistiin tallentamiseen, tai GarageBandia tai omaa laitteistoa käyttäen koneella, tai yhdistäen esim. iRigin kautta GarageBand-pohjaa ja kitaraa tai pianoa. Tässä prosessissa opiskelijat voivat työskennellä muuallakin kuin luokassa: aulassa sohvilla tai pyöreän pöydän ääressä (Belkin Rockstar -kuulokejakaja 5:lle takaa keskittymisrauhan), kitaravarastossa, bänditilassa jne.

3. Käytä reilusti aikaa tehtävien alustukseen ja virittäviin harjoituksiin

Elävöittävä ja kokemuksellinen tehtävien alustaminen tunnilla yhdessä kannattaa, sillä eihän ole tarkoitus eksyä käytännöstä irralliseen käsitteistöön.

Musiikki on aineena myös melko abstrakti ja monitahoinen, joten joskus teoreettiselta tuntuvan tehtävään virittäminen esimerkein auttaa opiskelijaa sanoittamaan ajatuksiaan tai saattamaan piilevät tietonsa timanttiseksi tuotokseksi.

4. Mieti, mitkä harjoitukset toimivat ryhmällesi

Osan tehtävistä (esim. yhdistelytehtävät) kone korjaa automaattisesti, mutta muut tehtävät opettaja lukee, kuuntelee tai katselee, ja palautteen antaminen varsinkin opiskelijan omista tuotoksista on erittäin tärkeää.

Opettajan työmäärä voi siis kasvaa huikeisiin mittoihin, ellei etukäteen mieti, mitkä tehtävät ovat tarkoituksenmukaisia ja toimivia omien opetusmenetelmien kannalta. Tästä syystä jätin kirjassa ehdotetun oppimispäiväkirjan pois. Syksyn ensimmäisten ryhmien kanssa sitä käytin, mutta se teetti aivan liikaa työtä. Nyt kaikki harjoitukset ja vastaukset tehtäviin tehdään suoraan tehtävien vastauskenttään, ainoastaan musiikilliset tuotokset täytyy linkittää jonkun pilvipalvelun (Google Drive, Dropbox, Soundcloud...) kautta.

Tällä hetkellä toimin itse niin, että avaan kirjan runsaasta tehtävävalikoimasta 17 tehtävää opiskelijoille, joista he tekevät 12. Tehtävistä 3 on pakollisia kaikille (Musiikillinen elämäkerta, Musikaalisuus-essee ja pienryhmätyönä tehtävä oma sanoitus). Loput tehtävät opiskelijat voivat valita oman harrastuneisuutensa ja kiinnostuksensa pohjalta, kuitenkin niin, että jokaisesta luvusta tulisi tehdä ainakin yksi tehtävä.

Kurssitietosivulle olen tehnyt kurssiaikataulun, josta käy ilmi, mikä luku ja mitkä tehtävät liittyvät kunkin viikon aihepiiriin.

5. Sähköinen kirja on helposti muokattavissa

Toki kirjassa voisi olla enemmänkin materiaalia, mm. äänenkäyttöön ja kuulonhuoltoon liittyen. Ja osa tehtävistä on selvästikin vaikeita, liian pro, tavallisen lukion ryhmille. Kirja on sisällöltään tiiviisti keskitetty musiikin peruselelementtien ja sävellysprosessin ympärille, mikä toisaalta rauhoittaa helposti rönsyilevää musiikin pakollista kurssia, toisaalta vaatii myös jonkin verran täydennystä.

Tabletkoululla on kuitenkin alusta, johon on helppo lisätä käytännöllistä ja monipuolista materiaalia (keskusteluja, mielipidekyselyjä, kuuntelutehtäviä, musisointitehtäviä jne.). Eivätkä nämä open omat lisäykset näy muille kuin opettajalle ja kohdennetulle ryhmälle, jos tekijänoikeudet huolettavat.

Sähköinen kirja on helposti muokattavissa, mikä on sekä hyvä että huono juttu: hyvä sellaiselle opettajalle, joka haluaa käyttää jo tekemäänsä toimivaksi testattua materiaalia sujuvasti, ja huono niiden mielestä, jotka haluavat täydellisen paketin käyttöönsä.

Sähköisessä kirjassa ei myöskään ole ohjelmistoa eli valmista nuottimateriaalia mukana tekijänoikeussyistä. Toisaalta tänä päivänä moni musiikinopettaja käyttää verkon runsasta tarjontaa ja tekee ryhmänsä mukaiset sovitukset itse kuitenkin.

Ja jos joku pelkää verkkokirjan tekevän opettajan tarpeettomaksi, niin siitä ei todellakaan ole huolta! Musiikinopettaja on musiikillisen ajattelun sekä toiminnan aktivaattori ja varsinainen pedagoginen jonglööri sukkuloidessaan soitinten, ohjeistusten, laitteiden, sovitusten, sovellusten, yksilöiden, taiteellisten erimielisyyksien, ongelmanratkaisua pohtivien ryhmien ja kysymysvyöryn keskellä. Mikään kirja ei poista henkilökohtaisen ohjauksen tarvetta eikä verkkokirja tarkoita automaattisesti opiskelijan itsenäistä työskentelyä päätteen äärellä.

Suurinta haastetta eli suuria ryhmäkokoja taitavinkaan opettaja tai toimivinkaan alusta ei ratkaise. Aikaa on yksinkertaisesti liian vähän per opiskelija. Kysynkin edelleen, miksi musiikin opetusryhmä tehdään niin suureksi, että opiskelijan kohtaaminen ja musiikillisen toiminnan konkreettinen ohjaaminen on käytännössä mahdotonta oppitunnin puitteissa? (Juu juu, tiedänhän minä: resurssit, tuntikehys ja niin edelleen. Huokaus.)

Tässä siis kokemuksiani sähköisestä oppimateriaalista tähän mennessä, ehkä näistä on apua jollekin kysymysten kanssa pähkäileville. Olisi myös hauska kuulla toisten musiikinopettajien käytänteistä ja kokemuksista, eli jos sinulla on jotakin kielen päällä, niin avaathan keskustelua aiheesta?