keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Lohikäärme ja ilves

Aamu. Tästä tulikin sairaspäivä, on siis aikaa pläräillä Hesaria ja miettiä fiilikseen sopivaa kuunneltavaa.
Aamupuuron mausteeksi haluan jotakin maanläheistä ja letkeää. Valitsen Spotifysta Hoedownin Black&White-levyn, se on vanha suosikkini ja roots- meininki sopii rauhalliseen aamuhetkeen. Tykkään akustisista soundeista ja Ninnin viulusta. Hesarissa on sivukaupalla juttua Nokian myynnistä ja historiasta. Olo on hämmentynyt, lehdessä pohditaan asiaa monelta kannalta, oliko tämä tässä, oliko Elop Troijan hevonen, voiko Nokia vielä nousta, mitä työpaikoille käy? Pitäisikö ehkä valita synkempää musaa? Toisaalta Hoedownin tarinoista voi löytää yhtymäkohtia tähänkin hetkeen, esim. Opheliassa (orig. the Band) lauletaan:

Ophelia,
Tell me what went wrong?
ashes of laughter
The ghost is clear
Why do the best things always disappear?
Like Ophelia
Please darken my door.

Vaihtaa vaan "Ophelia"-sanan Nokiaan...

Myöhemmin selailen naamakirjan uutissyötettä ja bongaan sieltä ystäväni Evan linkin artikkeliin, joka on kirjoitettu hänen ja Tomoya Nakain duosta. (Linkki alla) Luen artikkelin ja se on todella hieno! Upeita kuvia ja biisivalintoja!
http://audiovideo.fi/julkaisu/levyarvostelu-ja-haastattelu-interview-also-english-eva-alkula-ja-tomoya-nakai

Olen kerran kuullut Evaa ja Tomoyaa livenä - kokemus oli maaginen! Alan kaivata sitä taikaa ja kaivan levyn "Sillalla" levyhyllystä. Kanteleen ja koton akustiset soundit, Evan soiton sielukkuus ja mystiikka valtaavat talon. Musiikki virtaa läpi myrskyn, heittää auringonsäteitä, ollaan vuoristossa, pedon kynnet raapivat luolan seinämiä, joku pakenee, peto ajaa tätä takaa, jääpuikot helisevät, lopussa laskeudutaan kauniiseen laaksoon, jossa väsynyt saa levätä ja musiikki rauhoittaa kuin äidin tuutulaulu lapsen. Tässä on valtava väriskaala ja tämä musiikki kuvittaa tarinaa ilman sanojakin.
Voisin käyttää tätä myös opetuksessa, esimerkiksi mielikuvaharjoituksena mu4 kurssilla (musiikki viestii ja vaikuttaa). Opiskelijat voisivat kirjoittaa tarinan tai elokuvakohtauksen johonkin levyn biiseistä. Myöhemmin tekstin voisi taas muuntaa opiskelijoiden omaksi musiikiksi, esimerkiksi voisivat osin näytellä kirjoittamansa tarinan ja tehdä siihen äänimaiseman. Hmm, ideaa täytyy kehitellä.
Entä jos itse kirjoittaisin tarinan...siinä seikkaisilivat lohikäärme ja tiikeri! Ei, sittenkin suomalaisittain ilves! Sekin on aika mystinen eläin.

Illalla lapset maalaavat vesiväreillä keittiön pöydän äärellä ja Tinttarella 5v alkaa laulaa "Tytöllä on hyppeliheppa, hyppeliheppa, hyppeliheppa. Pojalla on... Äiti mikä heppa pojalla on?" Tiedän laulun, mutta en muista sanoja. Onneksi meillä on hyllyssä levy Vauvan vaaka, jolla laulu on, joten laitan sieltä soimaan kappaleen "Ratsastusta". Kumkvatti 2v pysähtyy ihmettelemään naksutusta, rapsutusta, hevosen kavioiden kopsetta, jonka eri soittimet rakentavat. Kerron, että tanssin usein Tinttarella sylissäni tämän levyn tahtiin, kun Tinttis oli vauva ja näytän miten pieni. Selviää, että pojalla on potkuriheppa. Lapsia naurattaa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti