Jälkeenpäin ajateltuna ymmärrän, että kaikki alkoi toisen lapsemme syntymästä 2,5 vuotta sitten. Äityslomani aikana huomasin, että kaikki ei ole enää kuin ennen. Olin sairastanut vuoden sisällä 5 kertaa äänihuulten tulehduksen. Eli 5 kertaa olin menettänyt ääneni totaalisesti ja joutunut joka kerta pari viikkoa lähinnä elehtimään ajatukseni ihmisten ilmoille.
Ennen kuin palasin töihin kävin tapaamassa äänielimistön erikoislääkäriä, foniatria. Puudutusainetta ja peili kurkkuun, laula siinä sitten iiii, hiiii. Tutkimusten perusteella foniatri arveli, että minulla saattaisi olla refluksi-oireita eli vatsahapot hyökkivät ylöspäin ja aiheuttavat limakalvoturvotusta kurkunpään alueelle. Ärtyneisiin limakalvoihin myös flunssapöpöt iskevät helpommin. Lääkäri ehdotti happosalpaajakuuria ja kontrollikäyntiä muutaman kuukauden päähän. Sängynpääty minulla jo olikin ylhäällä.
Näin siis meni jonkin aikaa, napsin lääkettä ja olin töissä, välillä oli ihan hyviäkin kausia. Kunnes sitten syksyllä sairastuin flunssaan, enkä malttanut levätä riittävän pitkää aikaa. Oli syksyn lakkiaisia ja joulujuhlia ja muita tapahtumia, kuka siinä nyt ehtii sairastaa? Kyllä joululomalla sitten ehtii hoitaa itsensä kuntoon...
Kun joululoma vuosi sitten koitti, olin äänetön. Joulujuhlissa en laulanut ääntäkään. En lukenut lapsille iltasatua kuukauteen, en voinut viettää iltaa ystävien kanssa mukavasti jutustellen. Kun joululoma läheni loppuaan, eikä ääni ollut palaillut edes pätkittäin ja flunssa oli kuitenkin jo ohitettu, huolestuin todella.
Samaan saumaan eräs hyvää tarkoittava ihminen sattui vielä kertomaan minulle refluksi-vaivasta kertovasta tutustaan, jonka ääni muuttui ihan möreäksi ja matalaksi refluksin seurauksena. Siitä nousi mieleeni sellainen kauhuskenaario, että päätin tehdä kaikkeni tilanteen haltuun saamiseksi.
Tässä vaiheessa elämää ääneni on, paitsi työvälineeni, myös olennainen osa identiteettiäni. Sen lisäksi, että pahimillani mietin, joudunko mahdollisesti vaihtamaan ammattia, jouduin myös pohtimaan, mitä olisin, jos menettäisin oman ääneni.
Otin selvää ruokavaliosta, kävin antioksidanttiklinikalla sekä gastroskopiassa (mahalaukun tähystyksessä) - kokemus, jota ilman olisin voinut oikein hyvin elää, mutta ei siitä nyt sen enempää. Ruokavalion vedin todella tiukaksi: viljat pois, sokeri pois, kaikki vatsaoireita aiheuttavat ruoka-aineet (tomaatti, pavut, kaalit, hiiva, kahvi, alkoholi, hiilihappojuomat jne) pois. Ja kun sanon "sokeri", tarkoittaa se myös hedelmiä. Pois pois pois. Pidin myös ruoka- sekä oirepäiväkirjaa. Menin myös yli kymmenen vuoden jälkeen laulutunneille - joilla käyn edelleen säännöllisen epäsäännöllisesti.
Niin, suklaan kanssa emme siis "kasvaneet erillemme", mutta tavallaan voi sanoa, että meille tuli sovittamattomia ristiriitoja. Ristiriidoista huolimatta tunteeni suklaata kohtaan olivat hyvin voimakkaat ja epäilenkin, etten olisi pystynyt jättämään tätä addiktioni kohdetta ilman jatkuvaa äänen menetystä tai sen pelkoa. Suklaa on nimittäin refluksioireiden aiheuttaja numero 1.
Ainoastaan halu laulaa oli suurempi kuin intohimoni suklaaseen.
Saatat ihmetellä, että näinköhän vain pystyin todellakin jättämään suklaan kertaheitolla? Ja aivan aiheesta.
Ensimmäiset 4 kuukautta tiukan linjan ruokavalion kanssa meni lujalla päättäväisyydellä, mutta kun siitä seurauksena minua alkoikin vaivata anemia, oli pakko laajentaa skaalaa. Pääosin noudatan silti edelleenkin gluteenitonta ruokavaliota ja vältän oireita aiheuttavia tekijöitä, mutta saatan muutaman kerran viikossa syödä jotakin tiukan linjan ulkopuolelta. Ääni on kuntoutunut, ei täydellisesti, mutta pitkiä poissaoloja ei ole vuoden sisällä ollut.
Olen myös kehittänyt oman taistelutaktiikan käheyttä vastaan ja jaan sen tässä mielelläni kanssanne, siltä varata, että joku muukin kärsii äänen käheydestä tai refluksista. Nämä keinot otan välittömästi käyttöön flunssan tai käheyden ilmaantuessa:
1. Kostutin yöksi tai kosteaa pyykkiä kuivumaan makkariin yöksi. Suositellaan sekä lapsille että aikuisille (foniatrin vinkki)
2. Nenäkannu - toivon, että en enää tarvitsisi sinua.
3. Sokerit ja ainakin valkoinen jauho nollille (vinkki poimittu useista tulehduspohjaisten sairauksien ruokavaliosuosituksista).
4. Vesipiipulla höyrytys aamuisin ja iltaisin (foniatrin vinkki).
5. C-vitamiinia tuplasti, sinkkiä
6. Jos flunssasta on kyse, niin Karolus-mikstuuraa luontaistuotekaupasta.
7. Sitruunavettä, puristetaan sitruunamehu tuoreesta sitruunasta esim. 0, 33l pulloon. (Vaikka sitrushedelmät yleensä lisäävät närästysoireita, sitruuna toimii toisin - tämä on laulunopettajani antama, hyväksitodettu vinkki).
8. Silicum Tonic, nestemäinen piihappovalmiste auttaa sekä vatsaoireisiin että limakalvojen kunnossa pitoon (vinkki Kaarlo Jaakolan kirjasta Vatsa kuntoon)
Näiden vinkkien avulla olen jättänyt happosalpaajalääkeet satunnaisia kertoja lukuunottamatta pois ja löytänyt jälleen hukassa olleen ääneni. Yhtä tasapainoilua tämä silti edelleen on. Vuoden sisällä pari kertaa olen sortunut maistiaisiin, mutta se ei onneksi ole kaatanut koko korttipakkaa. Joskus hyvin hyvin heikkona hetkenä saatan myös nuuhkaista suklaata.
Tänä jouluna olen kuitenkin ollut laulukunnossa ja paljastan teille vielä viimeisen terveysvinkin: Laulamisesta saa suurimmat kiksit! Ääni auki ja dopamiinit kattoon - suklaattomasti!
Jouluiloa ja rauhaa,
lepoa ja hetkiä rakkaiden kanssa. Jouluusi toivon sitä,
mitä eniten joululta kaipaat.
- Musaope
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti