Säästöliekitystä ja yöklassista

Istun kotisohvalla, siemailen punaviiniä ja kuuntelen Yöklassista. On se aika vuodesta, kun viikonloppu tuntuu jälleen viikonlopulta. Kesäloma loppui, uusi lukuvuosi alkoi. Ne, jotka touko-kesäkuussa kateellisina huutelivat pitkistä lomista, ovat nyt hipihiljaa. Tuskinpa kukaan sentään harkitsi alan vaihtoa.

Aloitin syyskauden epätietoisin tuntein. Levänneenä ja paljon liikkuneena, mutta kun tuli seurattua uutisointia taloustilanteesta ja opetusta koskevaa ajankohtaista keskustelua, niin jännitin.

Uudistuksia opetussuunnitelmaan on tulossa, mutta kovin niukasti on tihkunut tietoa aikatauluista. Ilmeisesti sopua tuntijaon suhteen ei ole saatu, mutta 2016 pitäisi olla jo uusi OPS käytössä. Keskustelu oppivelvollisuusiän nostosta ja sen todellisista kustannuksista käy kuumana. Sähköiset yo-kirjoituksetkin ovat käytännössä jo melkein ovella.

Toisin sanoen: hirveästi uudistaa pitäisi, mutta rahat on loppu. Opetuksesta säästetään, kursseja on karsittu parin opettajan työvuoden verran ja lisää pitäisi kevätkaudella vielä tiristää. Sijaisia ei saa ottaa, koulutuksiin kannustetaan, mutta ei välttämättä ole antaa varoja, lomautuksia on monessa kunnassa edessä, ehkä meilläkin.

Pixabay

Erilaisia epätoivoisia ratkaisujakin on kuulunut: joistakin lukion kursseista maksetaan opettajalle puolikas palkka ja saadaan kurssi siten edes jotenkin tarjoiltua. Muuten periaate on, että  "pienet" ryhmät (alle 15 opiskelijaa) deletoidaan. Että se siitä vaihtoehtojen ja valinnan mahdollisuuksien lisääntymisestä.

Musiikin tekemisessä suhteellisen pieni ryhmä on kuitenkin usein kaikista toimivin ja "tuottavin" - anteeksi tämä kammottava taloustermi, mutta tehokkuusajattelu alkaa pesiytyä humanistinkin mietteisiin. Tosin tuottavuus ja tehokkuus musiikin tekemisessä on yleensä muuta kuin taloudellista tuottoa. Sen tietää moni työteliäs, mutta köyhä muusikko - ja Sami Yaffa HS 23.8.2014 :

"Olen vasta alkamassa tutkimaan Afrikan meininkiä. Sieltähän se tulee, kaikki." Matkoillaan Yaffa on oppinut monenlaista. Esimerkiksi sen, että kovimmat soittajat tulevat köyhimmistä kansanosista. "Yläluokasta ei yleensä tule mitään sydäntä raastavaa."

Iloinen pitää olla, on töitä. Sekin asia saattaa muuttua. Näinä tehostamisen ja integraation kulta-aikoina saattaa käydä niinkin, että musiikinopetus sisällytetään vaikkapa historian opetukseen ja arvoisa historianopettaja vaikkapa laulaen demonstroi musiikin historian pääpiirteet muiden aiheiden ohessa. No vitsi-vitsi. Toivottavasti. (Kaikella kunnioituksella historianopettajia kohtaan: mielestäni historianopettaja on sivistyksen ruumiillistuma!)

Tai ehkäpä taideaineet lukiotasolla katsotaan turhiksi, kun ne eivät sisälly lukion tulosajatteluun eli YO-kirjoituksiin. Oppiihan sitä luovaa ongelmanratkaisua muutenkin.

Sen sijaan, että lähtisin huolestuneena säntäilemään kokeilujen ja hankkeiden viidakossa, päätin tänä vuonna vähentää turhasta. Jättää seuraavaan päivään sen, minkä voin. Tutkailla ja testailla rauhassa. Keskittyä kotona oikeasti lapsiin ja perheeseen sen sijaan, että koko ajan räplään Sibeliusta ja hymisen jotakin sovitusta. Ajattelin kierrättää toimiviksi todettuja biisejä ja kysellä kavereilta "vaihtomateriaalia".  Haasteena tietysti on määritellä, mitä se turha oikein on (...paperihommia...).

Opetuksessa aion edetä elämyksen ja ilon kautta - jos vaikka löytyisi jotakin olennaista musiikista. Siitä ei tingitä, eikä siitä säästetä. Jokainen valinnaisaineen opettaja tietää, että sen minkä opetukseen satsaa, saa seuraavan vuoden valinnoissa takaisin.

Samalla syynään toisella silmällä Avoimen Yliopiston opintotarjontaa ja kypsyttelen mielessäni pitkään muhinutta ajatusta toisen aineenopettajan pätevyyden opinnoista. Näinä aikoina täytyy varautua. Vaikka oikeasti minua edelleen innostaa se perustyö - musiikin opettaminen ja musiikinopetuksen kehittäminen.